Lapsiasiavaltuutetun mediatiedote Oulussa 25.5.2012
Kuurot ja huonokuuloiset lapset ja nuoret haluavat olla mukana porukassa eivätkä halua tulla määritellyiksi vain kuulonsa kautta. – Aikuisten pitää turvata eri tavoin kuuleville ja viestiville lapsille nykyistä paremmin tasavertainen oikeus ymmärtää, viestiä ja tulla ymmärretyksi niin kotona, koulussa kuin vapaa-ajallakin, muistuttaa lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula.
– Kuulo- ja viittomakielialalla on paljon jännitteitä. Niitä on järjestöjen välillä, eri tieteenalojen edustajien välillä sekä vanhempien ja kuntoutuspalveluiden tarjoajien välillä. Joko-tai-ajattelun tilalle on alalla saatava enemmän sekä-että-ajattelua. Alan toimijat on saatava parempaan yhteistyöhön lasten parhaaksi, lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula vetoaa.
Uudet kuulokojeratkaisut sekä lähikouluperiaatteen vahvistuminen ovat muuttaneet kuurojen ja huonokuuloisten lasten arkea. Yhä useampi heistä voi käyttää osittain puhekieltä ja käydä koulua kotinsa lähellä. Osa lapsista on kaksikielisiä eli käyttää sekä suomea että viittomakieltä. Kuulo- ja viittomakielialan järjestöjen, viranomaisten, oppilaitosten ja kuntouttajien yhteistyö ei ole kuitenkaan uuteen tilanteeseen nähden vielä ajan tasalla.
Aikuisten opittava vuorovaikutusta
Lapsiasiavaltuutetun toimisto julkaisi perjantaina 25.5.2012 Oulussa ainutlaatuisen laajan selvityksen kuurojen ja huonokuuloisten lasten arjesta otsikolla ” Hei kato mua!”. Yksiin kansiin on ensi kertaa koottu niin viittomakielisten kuin puhekielistenkin kuurojen ja huonokuuloisten lasten omia näkemyksiä sekä asiantuntijoiden arvioita. Selvitys julkaistiin yhteistyössä Kuurojen Liitto ry:n sekä Kuulovammaisten Lasten Vanhempien Liitto ry:n kanssa.
– Toivon, että selvitys rohkaisee alan toimijoita yhteistyöhön sekä viittomakielisten että puhekielisten mutta huonokuuloisten lasten tueksi. Lapsilla on erilaisista viestimisen tavoista huolimatta paljon yhteistä, eikä kaikki lapsen elämässä kierry kuulon ympärille, lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula muistuttaa.
Lapsiasiavaltuutettu patistaa johtopäätöksissään päättäjiä varmistamaan kuuroille ja huonokuuloisille lapsille ja heidän vanhemmilleen joustavasti muuntuvaa tukea ja monipuolista tietoa. Vanhempia tulee rohkaista kaksikielisyyden mahdollisuuksiin. Koulussa pitää tukea esteettömyyttä ja erilaisuuden hyväksymistä. Vapaa-aikana tarvitaan lisää mahdollisuuksia kuulua vertaisryhmäänsä.
– Aikuisten tulee oppia olemaan päiväkodeissa, kouluissa ja sairaaloissa vuorovaikutuksessa huonokuuloisten ja myös viittomakielisten lasten kanssa, lapsiasiavaltuutettu korostaa.
Tasavertaisuus tärkeää niin kotona kuin koulussa
Maarit Widberg-Palo ja Irja Seilola haastattelivat selvitykseen lähes 90 lasta ja 24 perheen vanhempia. Maarit Widberg-Palon osuus käsitteli pääosin viittomakieltä käyttäviä lapsia ja Irja Seilola puolestaan kartoitti puhekieltä käyttävien huonokuuloisten lasten arkea.
– Viittomakieltä käyttäville lapsille on tärkeää saada tuntea itsensä tasavertaiseksi niin kotona kuin koulussa. Opetuksen laadusta lapsilla on myös kielteisiä kokemuksia. Koulupäivän jälkeen lapsi ei aina jaksaisi käyttää kuuloa, joten hänelle on tärkeää, että perheenjäsenet osaisivat myös viittoa, kertoo Maarit Widberg-Palo.
”Koko perheeni osaa viittoa ja se tuntuu kivalta. Kaikki ymmärtävät toisiaan. Elämämme on ihan normaalia” (poika 16 v)
”Äiti osaa viittoa hieman. Isä ei lainkaan. Se on ihan OK mutta olisihan se kyllä kiva jos he osaisivat viittoa nykyistä enemmän, edes vähän. Olen yrittänyt opettaa heitä” (poika 12 v)
”Koulun vaihtamisen jälkeen olen oppinut uusia asioita koska opettajani viittoo hyvin” (tyttö 15 v)
Huolenaiheena yksinäisyys – vertaistuki tärkeää
Huonokuuloiset lapset kokevat olevansa yksilöitä muiden joukossa. He elävät tavallista elämää yhdessä perheen, sukulaisten ja kavereiden kanssa. Monen haastattelun ydin tiivistyy 11-vuotiaan pojan toteamukseen:
” Ja en haluu mun kuuloa parantaa koska miä oon tällänen – nii, tällänen oma itteni!”
Kielteisenä kokemuksena osalla lapsia tulevat esille yksinäisyys ja ulkopuolisuus. ”Mä on niille vaan joku kuuro tyttö”, totesi eräs lapsi kokemuksestaan koulussa. Erilaisuuden hyväksymiseen ja mukaan ottamiseen tarvitaan enemmän tukea:
”Tylsintä koulussani on se, ettei mun koulussani ole yhtään kuuroa. Olen välituntisin aina yksin. Olen todella harvoin tekemisissä luokkatovereitteni kanssa. — Olen erilainen kuin muut. Musta tuntuu kyllä joskus, ettei siinä ole yhtään järkeä” (poika 9 v)
Irja Seilola painottaa vertaistuen merkitystä alle kouluikäiselle lapselle ja vielä ensimmäisinä kouluvuosina. Uudelleen sen merkitys korostuu murrosiän kynnyksellä. Arkea helpottavat erilaiset kuulokojeet ja kuuntelujärjestelmät. Niiden käyttö vaatii kuitenkin harjoittelua ja niistä huolehtiminen halutaan jättää aikuisille.
”Huonokuuloinen ystäväni, hänen kanssaan ei tarvitse miettiä kuulemista.” (tyttö 16 v)
”Mulla on aika uudet kuulolaitteet ja usein unohdan laittaa ne aamulla korviin.” ( tyttö 10 v)
– Perheen ja kavereiden tukeen luotetaan tilanteissa, joissa kuuleminen jää epävarmaksi. Erityisen haasteellisia lapsille ovat kuuntelutilanteet ryhmissä, Irja Seilola kertoo.
”Kavereiden kanssa voi olla tosi kivaa, joskus se kyl väsyttää jos joutuu kuuntelee liikaa ja monia”. (poika 11)
”Mun kaveri sanoo mulle uudestaan, jos se huomaa, et en kuule, mitä muut puhuu.” (tyttö 10 v).
Lapset ja nuoret painopisteeksi Kuurojen Liitossa
– Kuurojen Liiton hallitus on tuonut vahvasti esille lasten ja nuorten oikeuksien edistämisen. Tästä johtuen Kuurojen Liitto on nostanut lapset ja nuoret oman toimintansa läpileikkaavaksi painopistealueeksi, Kuurojen Liiton toiminnanjohtaja Markku Jokinen sanoo.
Kuurojen Liiton palvelujohtaja Päivi Lappi pitää julkaisun arvokkaimpana antina sen tarjoamia näkökulmia lasten oikeuksiin heidän omien kokemustensa kautta ja itsensä kertomina.
– Tärkeää on, että jokaisen lapsen omista lähtökohdista löytyisi hänen kielelliseen kehitykseensä ja vuorovaikutukseensa paras mahdollinen ratkaisu. Lasten kokemuksista nousee esiin, kuinka tärkeää on oikeuksien näkökulmasta turvata viittomakielten asema sekä konkretisoida oikeudet palveluiksi, jotta kuurot ja huonokuuloiset lapset saavuttaisivat yhdenvertaiset mahdollisuudet muihin lapsiin nähden, Päivi Lappi sanoo.
”Hei, kato mua!” Vuorovaikutus ja hyvinvointi kuurojen ja huonokuuloisten lasten elämässä . Toimittaneet Johanna Kiili ja Kirsi Pollari. Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2012:3.
Kirja on saatavilla perjantaina lapsiasiavaltuutetun verkkosivulla www.lapsiasia.fi/julkaisut
Kirjoja voi tilata painettuna ja pdf-muodossa lapsiasiavaltuutetun toimistosta, osastosihteeri Pirkko-Liisa Rautio, pirkko-liisa.rautio@stm.fi sekä Kuurojen Liitto ry:sta kuurojenliitto@kl-deaf.fi
Lisätietoja
Lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula
050 530 9697
mariakaisa.aula@stm.fi
Ylitarkastaja KirsiPollari
050 410 1864
kirsi.pollari@stm.fi
Maarit Widberg-Palo
mwidberg@drysoft.org
Irja Seilola
irja.r.seilola@jyu.fi
0400 523 225
Toiminnanjohtaja
Markku Jokinen
Kuurojen Liitto ry 040 590 3170 (vain tekstiviestit)