Teksti Jukka Vuorio
Kuvitus Elina Penninkangas
(Juttu on julkaistu Napin numerossa 2/2016)
Kun lapsi aloittaa päiväkodin, tarvitaan linkkihenkilöä eri tahojen välille. Juuri sellainen on kuntoutusohjaaja. Hän välittää tietoa sekä ohjaa, opastaa ja konsultoi esimerkiksi perhettä, sairaalaa, koulua, päiväkotia ja kuntaa ja ymmärtää eri tahojen näkökulmat.
Oulun yliopistollisen sairaalan kuntoutusohjaaja Anneli Spets vastaa puhelimeen työpaikallaan. Hän kertoo mielellään työstään ja näkemyksistään alle kouluikäisten kuulovammaisten lasten kuntoutusohjaajana.
–Kuntoutusohjaustyö on ihmissuhdetyötä, jossa on monta ulottuvuutta. Kuntoutusohjaajan rooli on monipuolinen. Työsuhde kestää perheen kanssa usein vuosien ajan ja lasta ja perhettä näiden vuosien aikana tavataan useita kertoja. Tapaamiset sijoittuvat sairaalaan ja perheiden koteihin ja erilaisiin palavereihin, kuten päivähoitopalavereihin. Tapaamisia on myös esimerkiksi erilaisissa tapahtumissa, kuten sairaalaan järjestämillä ensitietopäivillä. Lisäksi nähdään kursseilla, joten monipuolisuutta todella on.
Lapsen meneminen päiväkotiin on todella tärkeä nivelvaihe.
–Siinä vaiheessa ohjaus ja neuvonta ovat suuressa roolissa. Esimerkiksi lapsen kuulokäyrä avataan päivähoidon henkilöstölle, sehän on todella tärkeää, että henkilökunta ymmärtää kuulonaleneman vaikeusasteen.
Henkilökunnan pitää myös olla selvillä siitä, mitä lapsi kuulee esimerkiksi ilman kuulokojeita ja kuinka paljon kuulokojeella saatu kuulo auttaa.
–Kuulokojeiden lisäksi voi tietenkin olla myös monenlaisia muita apuvälineitä, kuntoutusohjaaja antaa niiden käyttöön neuvoja ja vinkkejä. Tilojen akustiikkaa ja lapselle suotuisia istumapaikkoja käydään myös läpi. Monia asioita käydään läpi ihan kirjaimellisesti kädestä pitäen.
Vanhempia saattavat askarruttaa tai jopa huolettaa monenlaiset aiheet, kun oma lapsi on aloittamassa päiväkodin. Spetsin mukaan huolenaiheet ovat vanhemmilla hyvin yhteneväisiä.
–Mietitään, että pärjääkö lapsi ryhmässä. Aiheutuuko heikentyneestä kuulosta ongelmia? Entä oppiiko lapsi yhtä lailla kuulevien kaverien kanssa? Sosiaalinen kehitys on myös monella mielessä, eli onnistuvatko leikit ja kaverisuhteet? Kiusataanko kuuloviasta tai kuulokojeiden käytöstä?
Lasten vanhemmat eivät kuitenkaan ole ainoita, joita päiväkodin aloittaminen mietityttää. Päiväkotien henkilökunta on myös uuden asian parissa jokaisen lapsen kohdalla.
–Hekin miettivät lapsen pärjäämistä ryhmässä, että miten lapsi kuulonvaraisesti siellä pärjää. Samoin pohdinnan aiheena on oma tietotaito, että onko se varmasti riittävällä tasolla, että voi auttaa lasta siinä ryhmässä. Lisäksi mietitään ihan tämmöistä perustason asiaa, että osataanko laittaa laite korvaan ja esimerkiksi vaihtaa siihen paristot. Koulutusta ja kuntoutusohjaajan käyntejä on toki saatavilla ja mielessä kannattaa myös pitää, että vanhemmathan ne ovat parhaat asiantuntijat lapsestaan kertomaan.
Valtaosa lapsista on päiväkotiryhmässä ainoana kuulovammaisena.
–Toisten kuulovammaisten, esimerkiksi kuulokojeita käyttävien tapaaminen on vertaiskokemuksen kannalta tärkeää ja suotavaa, mutta näitä tapaamisia voi tietysti järjestää muulloinkin kun päiväkodissa. Lasten vertaistapaamisiin eli niin sanottujen kuulokavereiden tapaamiseen hyvä paikka ovat esimerkiksi KLVL ry:n paikallisyhdistysten ja muiden alan järjestöjen järjestämät tapaamiset, tempaukset, retket ja leirit.
Suomen 313 kuntaa ovat keskenään hyvin erikokoisia ja muutenkin toisistaan poikkeavia palveluiden saatavuuden suhteen. Vaikuttavatko alueelliset erot päiväkotien laatuun?
–Eroja voi olla jonkin verran, mutta lapsen lakisääteiset oikeudet toteutuvat varmasti kaikissa kunnissa, vaikka resurssit ovat toisinaan hyvinkin niukkoja. Ainakin oma kokemukseni näiden työvuosien ajalta on se, että asiat pyritään järjestämään joka paikassa parhain päin.
Lapsiryhmän aikaansaama melu ja häly voi nousta varsin kakofoniseksi. Silloin normaalikuuloisella aikuisellakin on vaikeuksia kuulemisen kanssa, kuulovammainen lapsi puolestaan joutuu pinnistelemään aivan äärirajoilla.
–Onhan se iso ongelma, häly vaikuttaa meihin kaikkiin ja erityisesti silloin jos on kuulemisen pulmia. Isojen ryhmien häly lisää väärinkuulemisen riskiä ja keskittyminen vaikeutuu. Ja kun joutuu pinnistelemään kuulemisen kanssa, väsyy helpommin. Onneksi päiväkodissa on myös rauhallisia hetkiä.
Spetsin mukaan kuulovammaista lasta ja melun määrää huomioidaan yleensä päiväkotiryhmässä hyvin.
–Ryhmäjakoihin onneksi kiinnitetään huomiota ja toiminnassa tavoitellaan rauhallista toimintamallia. Kuulovammaiselle lapselle järjestetään optimaallista akustiikkaa ja istumapaikkaa. Selkopuhe ja toistot auttavat myös, ja mikä tärkeintä, varmistetaan, että lapsi on kuullut ja ymmärtänyt ohjeet. Lapsen auttamisessa voidaan tehdä itseasiassa aika paljon.
Päivähoitomuoto on aina perheen valinta ja sitä kunnioitetaan.
–Vaihtoehtoja on, ja perhe valitsee niistä sen perheelle ja lapselle sopivimman. Sanoisin, että pienet lapset hyötyvät pienistä kodinomaisista hoitoympäristöistä. Iän myötä kaverisuhteiden ja sosiaalisen ympäristön merkitys korostuu. Eli jo ennen esiopetusvuottakin on ihan hyvä miettiä vähän isompaan ryhmään tai päiväkotiryhmään menemistä. Niissä saa ennen esiopetuksen ja koulun aloittamista kokemuksia isommassa ryhmästä toimimisesta.
Lapsen kulkeminen kodin ja päiväkodin välillä aiheuttaa omat mietintänsä. Useimmiten kuljettaminen kuuluu vanhempien arkirutiineihin, mutta osa lapsista kulkee päiväkotiin muilla tavoin.
–Normaalisti vanhemmat kuljettavat lapsen päiväkotiin. Mutta jos kuljetusta tarvitaan, niin kunta järjestää päivähoitokuljetuksen. Se voi olla taksi tai pikkubussi, joka kokoaa matkan varrelta useampia lapsia. Lapsi saatetaan kyytiin kädestä käteen, eli aikuinen saattaa hänet autoon ja toisessa päässä aikuinen ottaa hänet vastaan taksinkuljettajan huomasta. Useimmat lapset sopeutuvat kuljetuksiin nopeasti ja heidän mielestään kuljetus nivoutuu päiväkotipäivään ihan luontevasti.
Vaikka kuntoutusohjaaja käy päiväkodissa puhumassa esimerkiksi kuuloapuvälineistä, hän ei todennäköisesti ole paikalla juuri sinä päivänä, kun lapsi aloittaa päiväkodin. Siksikin alkuohjaus on tiukasti vanhempien vastuulla.
–Rohkaisisin vanhempia kertomaan lapsestaan päiväkodin henkilökunnalle mahdollisimman tarkasti. Ensimmäisinä päivinä on hyvä varata aikaa sille, että kerrotaan kuuloapuvälineistä ja niiden toiminnasta. Mutta ei puhuta henkilökunnan kanssa pelkästään kuuloasioista, vaan lapsen tavoista, tottumuksista, luonteesta, temperamentista, leikeistä ja kaikista arkeen liittyvistä asioista, kuten omatoimisuustaidoista. Ja tietenkin jos lapsella on sairauksia tai lääkityksiä, niin niistä on hyvin tärkeää kertoa. Ja itsestään selvää on kertoa ruokavaliot, allergiat ja muut vastaavat asiat.
Keskustelun ja kommunikaation merkitystä Spets painottaa muutenkin.
–Yhteistyö, kommunikaatio ja luottamus ovat ne oleellisimmat asiat. Kun ne toimivat kodin ja päiväkodin ja muiden tahojen välillä, kaikki muu tulee siinä samassa. Silloin ollaan turvallisella mielellä puolin ja toisin.