Eurooppalaisten kuulovammaisten lasten vanhemmat ovat tyytyväisiä vertaistukeen ja huolissaan lapsensa koulutuksesta. YK:n yleissopimus vammaisten oikeuksista ei täysin toteudu Euroopassa.
Noora Hakanpää ja Anna Tuokko Diakonia-ammattikorkeakoulusta (Diak) tekivät viittomakielentulkin koulutusohjelman opinnäytetyönään kyselytutkimuksen kuulovammaisten lasten tilanteesta Euroopassa. Kysely tehtiin yhteistyössä Euroopan kuulovammaisten lasten vanhempien kattojärjestön FEPEDAn kanssa. Opinnäytetyön ohjaajina toimivat yliopettaja Terhi Rissanen Diakista sekä FEPEDAn ja KLVL ry:n varapuheenjohtaja Sari Paloposki.
Kysely toteutettiin talvella 2012-2013 ja sen tuloksia vertailtiin FEPEDAn vuonna 2000 tekemään vastaavaan kyselyyn. Aineistoja vertailemalla pyrittiin selvittämään, onko 12 vuoden aikana tapahtunut muutoksia kuulovammaisten lasten tilanteessa. Uutta aineistoa peilataan myös YK:n yleissopimukseen vammaisten henkilöiden oikeuksista.
Tutkimukseen osallistui 1 190 kuulovammaisten lasten perhettä ympäri Eurooppaa. Kyselyyn osallistuneiden perheiden lasten keski-ikä oli 11 vuotta. Myös suomalaiset perheet vastasivat kyselyyn aktiivisesti.
Kyselystä ilmenee, että kuulovammaisten lasten kuntoutus ja kommunikaatio ovat muuttuneet edellisen kyselyn jälkeen. Aiempaan tutkimukseen verrattuna puhutun kielen käyttö on lisääntynyt seitsemällä prosentilla. Viittomakieltä taas käytetään 16 % vähemmän.
Kuulokojeen ja sisäkorvaistutteen yleisyydessä on tapahtunut merkittäviä muutoksia. Kuulokojeiden käyttö on vähentynyt melkein 30 prosentilla. Sisäkorvaistutteita on kolmanneksen enemmän kuin vuosituhannen alussa. Kyselyyn vastanneiden lapsista 25 %:lla oli yksi istute ja 11 %:lla kaksi istutetta. Kahta kuulokojetta käytti 41 % ja 10 % yhtä.
Ensitietoa vanhemmat saavat pääasiassa kuulokeskuksesta (31 %) tai korva-, nenä- ja kurkkutautien osastolta (27 %). Yleisimmin ensitieto saadaan samasta paikasta kuin diagnoosikin. Saatua ensitietoa pidetään pääasiassa hyvänä, mutta sen määrä koetaan riittämättömäksi. Lisätietoa etsitään internetistä ja vanhempainyhdistyksistä.
Lähes kaikki vanhemmat kokevat vertaistuen hyödylliseksi. Vastaajista valtaosa, 71 %, on säännöllisesti yhteydessä muiden kuulovammaisten lasten vanhempiin. Oman alueensa vanhempainyhdistyksen toimintaan osallistuu 68 % vanhemmista.
Ammattilaisilta saadun tuen arvioi hyväksi 31 % vanhemmista ja 22 % riittäväksi. Täysin ilman ammattilaisten tukea on jäänyt neljä prosenttia.
Tavallista lähikoulua käy 59 % lapsista. Kuurojen ja huonokuuloisten erityiskoulussa oli seitsemän prosenttia lapsista. Edellisen tutkimuksen jälkeen kuulovammaisten erityiskoulua käyvien lasten määrä on vähentynyt lähes puoleen.
Lähes puolet vanhemmista on tyytyväisiä yhteiskunnan tarjoamiin koulunkäyntimahdollisuuksiin. Vanhemmista 30 % ei kuitenkaan pitänyt yhteiskunnan tarjoamia mahdollisuuksia riittävinä.
Kuulovammaisten nuorten jatko-opinto- ja työllistymismahdollisuuksia vanhemmat pitävät huonompina kuin kuulevien nuorten mahdollisuuksia. Lähes puolet vanhemmista pitää mahdollisuuksia epätasa-arvoisina. Tyytymättömyyden ja eriarvoisuuden tunteet eivät ole 12 vuoden aikana kadonneet.
YK:n yleissopimuksen 27. artiklan mukaan myös vammaisilla pitäisi olla yhdenvertaiset mahdollisuudet jatkokoulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen. Vanhempien vastauksista voi päätellä, että kyseinen artikla ei toteudu.
Tekstityksen, viittomakielen tulkkauksen ja induktiosilmukan käyttömahdollisuudet ovat parantuneet vuodesta 2000. Silti lähes puolet vastaajista piti tulkkauksen saatavuutta riittämättömänä tai täysin riittämättömänä.
Työn tuloksista selviää, ettei YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista toteudu täysimääräisesti Euroopassa. Lähes kaikki kyselyyn osallistuneet maat ovat ratifoineet neljä vuotta sitten voimaan tulleen yleissopimuksen. Suomi ei ole vielä ratifioinut sopimusta, mutta on allekirjoittanut sen.
Opinnäytetyö antaa yleiskuvan Euroopan tilanteesta, mutta FEPEDAn tarkoituksena on tehdä aineistosta myöhemmin tarkempia maakohtaisia raportteja sekä mahdollisesti ulottaa kysely myös Euroopan ulkopuolelle.
Opinnäytetyö on kokonaisuudessaan luettavissa täällä.