Ida viittoo hittibiisit Instagramissa

Hakemalla Instagramista kuvia ja videoita aihetunnisteella #viittomakieli moni meistä on nopeasti törmännyt Ida Hellstenin videoihin, joissa hän viittoo suomalaisia musiikkikappaleita suomalaiselle viittomakielelle.

Nappi-lehti otti yhteyttä Idaan, ja pyysi Instassa tunnetuksi tullutta ahkeraa viittojaa haastatteluun. Selvisi muun muassa, että Ida on perheenäiti, viittomakielen ohjaaja ja innokas bloggaaja.

Instagramissa on useita viittomiasi lauluja. Miten idea tähän syntyi?

– Meillä kuului aikoinaan opintoihin kurssi, jossa meidän piti kääntää valitsemamme laulu viittomakielelle ja se sitten nauhoitettiin. Innostuimme ystäväni kanssa tästä niin, että myöhemmin esiinnyimme lauluja viittoen koulun juhlissa, ja kerran meidät kutsuttiin myös viittomakielisten kokoukseen. Äitini yritti saada meitä osallistumaan myös Talent –kilpailuun, mutta olen niin kova jännittämään, että se jäi tekemättä.

– Laulujen julkinen viittominen oli monta vuotta tauolla, kunnes Haloo Helsingiltä tuli Hulluuden Highway-kappale. Huomasin viittovani sitä yksikseni ja lopulta päätin kuvata sen yksityiselle insta-sivulleni. Ystäväni innostuivat videosta niin, että päätin kuvata lisää ja lopulta minun oli perustettava julkinen tili videoilleni.

Miten valitset viittomasi laulut? Ovatko jotkut tietyt esiintyjät sinulle erityisen tärkeitä?

– Tykkään kotimaisista artisteista. Monesti viitotuksi päätyy laulu, joka on jäänyt päähäni pyörimään ja jota alan automaattisesti kääntää viittomakielelle. Joskus viiton myös seuraajieni pyytämiä kappaleita. Muun muassa Ellinooralta on tullut viitottua useampikin kappale. Cheekin tuotanto houkuttelee, mutta räppi on niin käsittämättömän nopeaa, että sen viittominen on jäänyt vähän vähemmälle, vaikka sitäkin löytyy!

Harjoitteletko paljon ennen videon nauhoittamista ja sen Instagramiin laittamista?

– Yleensä valitsemani biisi soi minulla taustalla muutaman päivän, jotta opin sen ulkoa. Etsin myöskin sanat netistä, jotta kaikki tulee varmasti oikein. Ja koska video vaatii yhtenäisen suorituksen, niin harvoin se ihan ensimmäisellä kuvaamisella menee putkeen. Hehe!

Minkälaista palautetta olet saanut? Keneltä sitä tulee? Mitä se sinulle merkitsee?

– Palautetta on aina mukava saada. Tämä on minulle harrastus, asia, jonka tekemisestä nautin, mutta on aina mukava kuulla muidenkin pitävän aikaansaannoksistani. On ollut myös kiva kuulla, että opettajat ovat näyttäneet videoitani kouluissa ja muun muassa puheterapeutti on näyttänyt niitä lapsille. Videoillani on merkitystä muille ja se tuntuu tietysti hyvältä. Viittomakieli tulee tutuksi myös heille, jotka eivät sitä ole koskaan käyttäneet ja olen yksi esimerkki siitä, mihin viittomakielellä pystyy.

Olet viittomakielen ohjaaja? Työskenteletkö siis tässä ammatissa? Minkälaista se on?

– Olen vuonna 2005 opintonsa aloittanut viittomakielen ohjaaja ja valmistuin 2008. Olen 10 vuoden aikana työskennellyt yksityishenkilöllä kotona avustajana/hoitajana, ollut C.O. Malmin koululla pari vuotta koulunkäyntiavustajana ja lisäksi useammassakin päiväkodissa niin ryhmä-, kuin henkilökohtaisenakin avustajana. Joskus työhöni on kuulunut viittomakielen käyttöä, joskus ei. Työ on siis vaihtelevaa, ja olen itse keskittynyt eri ikäisten lasten kanssa työskentelyyn.

Mistä on syntynyt intohimo viittomakieleen? Mitä viittomakieli sinulle merkitsee?

– Päädyin opiskelemaan viittomakieltä melkeinpä vahingossa. Äitini näki lehdessä ilmoituksen, jossa ilmoitettiin lisähausta viittomakielisen ohjauksen perustutkintoon. Minun piti alun perin mennä lukioon, mutta päätin hakea Turun kristilliselle opistolle. Hakutilaisuus kesti kokonaisen päivän, ja jo seuraavana päivänä sain ilmoituksen kouluun pääsystä.

– Viittomakieli oli alusta asti minulle helppo kieli oppia. En ole koskaan erityisemmin loistanut englannissa tai ruotsissa, mutta viittomakieli on ihan oma juttunsa. Se on visuaalinen kieli ja siinä on mielestäni helposti ymmärrettävä logiikka!

– Tutustuin opintojeni aikana rohkeasti viittomakielisiin nuoriin ja kiitän heitä suuresti! He ottivat meidät vasta viittomakieltä opettelevat ennakkoluulottomasti joukkoonsa ja vaikuttivat paljon ainakin omaan osaamiseeni. Toki koulutuksen osaltakin viittomakielen opetus oli laaja-alaista ja sen lisäksi meillä oli kursseja erilaisista kommunikaatiomenetelmistä. Yksi opettajistani totesi minun olleen edellisessä elämässäni varmasti kuurosokea, koska taktiiliviittominen sujui minulta niin hyvin.

– Viittomakieli merkitsee minulle paljon muutakin kuin yhtä kieltä. Se on tuonut elämääni ihania ihmisiä, uuden kulttuurin ja uuden tavan ilmaista itseäni. Olen ylpeä viittomakielen osaamisestani. Jokaisen tulisi olla!


Ida Hellsten ja kissa

Kirjoitat myös blogia? Kerro siitä. Mistä tykkäät kirjoittaa? Kenelle kirjoitat?

– Olen kirjoittanut blogeja jo yli kuusi vuotta. Nykyistä Näissä neliöissä- blogiani olen kirjoittanut parisen vuotta ja vuoden verran se on ollut oman nimensä alla, poissa suuresta blogiyhteisöstä. Blogissa kirjoitan kaikesta maan ja taivaan välillä. Perhe-elämästä, yhteiskunnan asioista, höpsötyksistä. Olen ollut avoin myös omasta ahdistuneisuushäiriöstäni ja saanut siitä paljon kiitosta. Se on aihe, josta saan eniten yhteydenottoja ja olen neuvonut muita, sekä ollut vertaistukena.

Kerrot blogissasi, että perheeseenne kuuluu lisäksesi mies, kaksi lasta ja kissa. Mitä voit kertoa lukijoillemme perheestänne?

– Olemme mieheni kanssa olleet pian yhdessä 10 vuotta ja siitä naimisissa 8 vuotta. Meillä on 4- ja 7-vuotiaat tytöt, sekä 10 vuotta täyttävä maatiaiskissa. Olen hyvin perhekeskeinen ihminen, ja minulla perhe menee aina kaiken muun edelle. Asumme tällä hetkellä maaseudulla, Turun lähellä.

– Lapsemme osaavat viittomia ja ovat innokkaita oppimaan. He kyselevät sanoille viittomia ja minä sitten näytän aina pyydetyn viittoman. Esikoisemme oppi aikoinaan maito-viittoman ennen kuin oppi puhumaan. Välillä harmittelen sitä, etten lastemme vauva-aikoina ottanut enempää viittomia käyttöön.

https://www.instagram.com/ida_viittoo/
https://naissanelioissa.wordpress.com/



Teksti Jukka Vuorio | Kuvat Ida Hellsten. Tämä juttu on ilmestynyt ensimmäisen kerran KLVL ry:n julkaisemassa Nappi-lehdessä keväällä 2019.