Pelaaminen on harrastus muiden joukossa, mutta siihen liittyy edelleen ennakkoluuloja. Pelien maailma on moninainen: ne tarjoavat mahdollisuuden oppia uutta, luoda verkostoja, virkistyä ja pitää hauskaa yksin sekä yhdessä. Pelitutkija Annakaisa Kultiman elämässä pelit ovat läsnä töissä ja vapaalla.
Pelitutkija Annakaisa Kultima saapuu haastatteluun seitsemän kuukautta vanhan poikansa kanssa. Haastattelu on tarkoitus tehdä koronaturvalisesti ulkona ja samalla hyödyntää pojan päiväunet. Helsingin Viiskulmasta kuljemme kohti merenrantaa, ja Kultima kertoo, miten pelit tulivat osaksi hänen elämäänsä.
”Minulla on sellainen erikoinen tausta, että olen syntynyt 1979 tutkimuslaitoksella eli Sodankylän geofysiikan observatoriossa, jossa tutkitaan revontulia. Vietimme elämästäni 19 vuotta siellä, sillä vanhempani olivat töissä laitoksella. Tietokoneet olivat alusta asti osa elämääni, sillä tutkijoilla oli Apple-koneita, joilla myös pelattiin. Äitini oli laitoksella sihteerinä ja pistetilaston ykkönen Tetriksessä, jota muut toimistotyöntekijät ja tutkijat pelasivat laitoksen johtajan koneella.”
Vaikka kotikoneita ei 80-luvulla juuri ollutkaan, pelit kuuluivat 80-luvun lapsen arkipäivään monin tavoin: pelattiin kotona lautapelejä ja kaupoissa kolikkoautomaatteja ja lottoa seurattiin.
”Minun ikäisilleni tytöille ensimmäinen kosketus videopeleihin on usein tullut veljen tai serkun avulla. Isoveljelläni Arilla oli Commodore 64, jolla pelasin veljeni pelejä hänen huoneessaan. Sieltä alkoi minun pelaamiseni, josta olen sitten siirtynyt pelaamaan kaikenlaista kavereitten Nintendoista poikaystävän PC:hen. ”
2000-luvun taitteessa Kultiman peliharrastus sai uutta tuulta alleen, kun oli mahdollisuus hankkia uudenaikaisempi pöytäkone.
”Olin alkanut pelata The Sims -peliä ja fanitin sitä niin paljon, että opettelin tekemään nettisivut ja loin ensimmäisen suomalaisen The Sims -fanisivun.”
Pelitutkijalle pelaaminen on osa ammattia
Kultima valmistui Turun yliopistosta maisteriksi pääaineenaan filosofia. Verkko-opiskelu ja internetkulttuuri kiinnostivat ja hän päätyi koordinoimaan Lapin yliopiston kognititiotieteen verkko-opintokokonaisuutta.
”Ensimmäinen pelitutkijavuoteni oli 2005 Lapin yliopistossa, kun teimme prototyyppiä Let’s Play -projektiin erilaisista virtuaalisista leikkikentistä oppimisen tukena. Vuoden päästä hain paikkaa Tampereen yliopistolta, jossa olinkin sitten seuraavat 12 vuotta. Tutkin pelintekemistä ja olin mukana erilaisissa projekteissa ja tutkin muun muassa pelikulttuurien trendejä. Väitöstutkimuksen jälkeen olen nyt ollut muutaman vuoden tutkijatohtorina Aalto-yliopiston Media Labissä, jossa teen monenlaista. Yksi projekteistani käsittelee sitä, miten voisimme tehdä kvanttitietokoneelle pelejä. Koska pelit ovat olleet kotikoneiden kehitystä kiihdyttävä voima, toivomme niiltä samanlaista vaikutusta myös kvanttitietokoneille.”
Kultima pelaa työnsäkin puolesta niin paljon kuin aika antaa myöten. Pelit eivät ole kuitenkaan Kultimalle vain tutkimuskohde, vaan myös rakas harrastus. Äitiysvapaalla pelaaminen on kuitenkin jäänyt vähemmälle.
”En tunne huonoa omaatuntoa pelaamisesta. Minun on vaikea samastua ajatukseen, että pelien pelaaminen olisi sen huonompaa ajanvietettä kuin mikään muukaan. Kaipaan sitä, että voisin unohtua peliin samalla tavalla kuin joskus silloin, kun ne eivät olleet osa ammattiani. Peliin ei samalla tavalla uppoudu, kun siinä on aina jotain ammatillista opittavaa. Pelintekijät ja -ammattilaiset ovat vähän erilainen pelaajaryhmä. Niin kuin esimerkiksi terapeutit ovat erilaisia terapoitavia. ”
Onko peleistä haittaa?
”Usein keskusteluja peleistä ja niiden haitallisuudesta leimaa sellainen pelisivistymättömyys. Monet vanhemmat ovatkin antaneet lastensa pelata K-18 -tuotteita, vaikka eivät elokuviinkaan päästäisi samanlaista sisältöä katsomaan. Silloin 15-vuotta sitten, kun itse aloitin tutkimuksen, oli voimakas käsitys, että digitaaliset pelit ovat vain lapsille ja se stigma on edelleen elossa. Siitä on päästy jo vähän eteenpäin, mutta ehkä jopa asenteiden polarisoituminen on osittain käynnissä.”
Pelitutkijan ei tarvitse häpeillä peliharrastusta, mutta vaikka tietyissä piireissä pelaamisesta kertominen on aikuisillakin normalisoitunut, osa peittelee pelaamistaan tai paheksuu muiden harrastusta. Omat huonot kokemukset ja käsitykset peleistä saattavat vahvistua, jos pelaamisesta puhutaan positiiviseen sävyyn esimerkiksi mediassa. Toisinaan pelit itsessään aiheuttavat moraalipaniikkia.
”Totta kai on syytäkin olla kriittinen pelaamista kohtaan. Pelejä voidaan tehdä monenlaisilla agendoilla. Pelit ovat samalla tavalla laaja käsite kuin vaikka teksti. Tekstiä on olemassa hyvin erilaisissa muodoissa, joita käytetään eri tarkoituksiin. Osa teksteistä on haitallisia. Mikään formaatti ei suojaa ihmisyyden kirjolta. Peleistä ei formaattina ole suoraan hyötyä tai haittaa, eivätkä ne takaa mitään oppimista. Se on monimutkainen media kuten mikä tahansa muukin.”
Vaikka videopelit tuntuvat olevan monelle vielä vieras ja etäinen asia, on peleillä pitkä historia, joka ulottuu aikaan ennen kirjapainoa. Vaikka lauta-, piha- ja videopeleillä on paljon yhteistä, eivät ne kuitenkaan aivan samoja asioita ole.
”Tietysti Mölkky on liikunnallisempi kuin Clash of Clans, mutta sitten toisaalta digitaidot, joita tulevaisuudessa tullaan tarvitsemaan entistä enemmän, kehittyvät videopeleissä. Ainakin tämän hetken lapsien täytyy osata käyttää laitteita ja olla yhteydessä eri tavoin yhteisöihin, joista osa saattaa olla digitaalisia. Erilaiset pelit kehittävät eri taitoja ja osaamisia.”
Systeemiajattelun ja ongelmaratkaisutaitojen kehityksessä videopelit lyövät monet muut leikit ja pelit laudalta.
”Systeemiajattelu kehittyy esimerkiksi strategiapeleissä, jotka vaativat resurssienhallintaa. Ihan ääriesimerkkinä on islantilainen EVE Online peli, joka tavallaan on avaruustaloussimulaatio. Jotkut yritykset ovat palkanneet menestyneitä EVE-pelaajia, jotka ovat vuosia harjoitelleet simulaatiossa kansainvälistä kauppaa, johtamaan ihan oikeita yritystä.”
Aina pelaamista ei kuitenkaan kannata arvottaa opittavien taitojen tai kehityksen kautta.
”Vapaa oleminen, jota leikit ja pelit voivat tuoda tuotanto- ja suorituskeskeiseen maailmaan, on itsessään tärkeää. Lautapelit ovat usein hyvin kilpailullisia, mutta videopeleistä löytyy enemmän vaihtoehtoja, joissa etsitään tai tutkitaan jotain ja ratkaistaan ongelmia yhdessä. Oikeastaan voi sanoa, että videopeleissä on yhteistyötaitoja kehittävään leikkiin enemmän välineitä kuin lautapelaamisessa.”
Kultima kertoo, kuinka vasta pelitutkijana on jälkeenpäin tajunnut, miten samanlaisia periaatteita on hyödynnetty suomalaisissa kouluissa.
”Kaikki ikäiseni ovat leikkineet liikuntatunneilla sellaista leikkiä, jossa mennään sateenkaarihuivin alle, jota muut lapset heiluttavat. Se on peräisin Good Game Movementista, jossa tarkoituksellisesti haluttiin päästä irti kilpailullisista leikeistä ja pelaamisesta, joiden tavoite oli karaista lapsia raakaan yhteiskuntaan, jossa hitaat tulevat syödyksi.”
Kultima myös muistuttaa, että vanhat tutut asiat otetaan usein annettuna, kun taas uusiin asioihin ja formaatteihin saatetaan suhtautua varauksella. Kaikissa leikeissä ja peleissä kuitenkin tarjotaan jonkunlaisia oletuksia ja asenteita, jotka vaikuttavat ihmisen ajatteluun myös myöhemmässä elämässä.
”Esimerkiksi Monopolissa tarkoitus on keskittää kaikki omaisuus yhdelle ainoalle pelaajalle. Toisaalta kaikki Lego-hahmot ovat saman värisiä ja sankarit ovat miehiä. Kaikissa leluissa ja peleissä kuten muissakin asioissa, on toisiintuvia rakenteita ja stereotypioita.”
Tulevaisuuden taitoja
Kun otetaan puheeksi sukupuolten esittäminen leikeissä ja peleissä, ei voi olla kysymättä, miten pelimaailmassa suhtaudutaan tutkijoihin ja pelaajiin, jotka ovat naisia.
”Tietokoneet olivat alun perin naisten työvälineitä. Kun niistä tuli vallan välineitä, ne olivatkin yht’äkkiä miesten juttu. Kyllähän millä tahansa teknologia-alalla on erilaisia haasteita naisena, joka on minunkin urallani näkynyt. Joitain hyötyjäkin on – kun on vähän naisia, niin on saanut hyvin äänensä kuuluviin.”
Vaikka kymmenessä vuodessa asenteet ovat kehittyneet valtavasti, on olemassa huoli siitä, että teknologia-alalla ei ole tarpeeksi tyttöjä, jotta alalle saataisiin monimuotosuutta ja sukupuolten välistä tasa-arvoa. Pelien kuluttajista puolet on kuitenkin naisia.
”Mutta ei se sukupuoli riitä, vaan pitäisi olla tekijöitä ja ymmärrystä eri kulttuureista, uskonnoista ja erilaisista ryhmistä. Esimerkiksi, kun puhutaan saavutettavuudesta ja esteettömyydestä, niin kyseessä ei ole mikään pieni ryhmä vaan miljoonapäinen joukko. Peleissä muokattavuus alkaakin olla pelien tekemisessä arkipäivää – nappuloiden paikkaa voi vaihtaa ja asetuksia muokata itselleen sopiviksi.”
Pelien tekemisessä käyttäjäryhmien ymmärrys ja kirjo on kasvanut, ja on alettu ymmärtää, ettei esimerkiksi näkö- tai kuulovamma tarkoita sitä, ettei voisi nähdä tai kuulla lainkaan. Jotkut toiminnalliset rajoitteet saattavat olla myös väliaikaisia. Pelialalla moni tekijä haluaa olla suunnannäyttäjä ja esimerkiksi saavutettavat ratkaisut avaavat ovia uusille käyttäjäryhmille. Kuulovamma ei välttämättä kaikissa peleissä edes vaadi asetusten muokkaamista.
”Aika monissa peleissä äänet ovat sellaiset, että lähes joka pelaaja laittaa ne jossain vaiheessa pois päältä. Pelejä pitää voida pelata myös ilman ääniä, mutta haasteellisempaa on se, jos pitäisi voida pelata pelkillä äänillä. Visuaalisuus peleissä on usein olennaista. Siihenkään ei ole kauaa aikaa, kun pelaavat sukupolvet tulevat ikään, jossa luonnollisesti monella rapeutuvat kuulo- ja näköaistit. Harva tuskin haluaa jättää harrastustaan, jolloin tämä pitää ottaa huomioon myös näillä pelaajaryhmillä.”
Vanhemmat mukaan
Pelit ovat saattaneet olla korona-aikana monelle henkireikä, johon paeta vallitsevaa todellisuutta. Toisaalta joidenkin ongelmia pelaaminen on saattanut pahentaa. Pelit eivät ole kuitenkaan ”vain” pelaamista, vaan antavat paljon, ja monelle se on myös tapa viettää aikaa ystävien kanssa.
Kultima muistuttaa, että vaikka esimerkiksi lukeminen on hyvä harrastus, on se yksipuolista, eikä kehitä fysiikkaa tai sosiaalisia taitoja. Kaikessa tekemisessä olisi löydettävä tasapaino.
”Sen sijaan, että tuijotettaisiin ruutuaikaa niin pitäisi seurata, mitä siellä ruudulla tehdään. Kuka tahansa vanhempi on sen velkaa omille lapsilleen, että tutustuu peleihin, joita omat lapset pelaavat. Vanhemmilla on vastuu myös selvittää, mitä omat lapset pelaavat ja keskustella heidän kanssaan niistä. Pelien tarinoita myös leikitään fyysisessä maailmassa, joten pelit eivät jää vain ruudulle.”
Digitaidot kehittyvät huimaa vauhtia ja lapset oppivat uusia välineitä ja teknologioita nopeasti.
”Pelintekemisen taito saattaa tulevaisuudessa olla piirtämisen, lukemisen ja kirjoittamisen kanssa samalla tasolla. Ei se loppujen lopuksi ole kauhean mullistavaa. Kehotan kaikkia vanhempia kokeilemaan pelin tekemistä. On hirveän palkitsevaa, kun esimerkiksi lapsi näkee piirtämänsä hahmon pienessä itsetehdyssä pelissä. Nykyään pelintekoalustat ovat niin intuitiivisia, etteivät ne juuri vaadi teknisiä taitoja.”
Kultiman oma lapsi on haastattelua tehtäessä seitsemän kuukautta vanha, eikä ole vielä osoittanut kiinnostusta videopeleihin.
”Itseasiassa minulla on yksi yhdysvaltalainen kehityspsykologi ja pelinkehittäjä tuttava, jolta kysyin, mitä leluja tai pelejä lapselle kannattaisi hankia. Hän sanoi, että paras vuorovaikutus syntyy vanhemman kanssa, eli minä olen siis se paras lelu.”
Kuka?
Annakaisa Kultima
Aalto-yliopiston Median laitoksen tutkijatohtori
Luotsaa Games now! –luentosarjaa, jossa pureudutaan pelialan ajankohtaisiin aiheisiin ja trendeihin
Tuonut Suomeen 2010 vuodesta lähtien pelintekotapahtumia, Game Jameja.
”Äidiksi tultuani luovuin toistaiseksi Game Jamin puheenjohtajuudesta. En pysty hoitamaan kahta vauvaa.”, Kultima naurahtaa.
Miten oppia tekemään pelejä?
Pelien tekemistä voi kokeilla rohkeasti, eikä se vaadi teknisiä taitoja. Netti pursuaa erilaisia opetusvideoita, joihin tutustumalla voi kokeilla erilaisia pelintekoalustoja. Kun googlettaa esimerkiksi: ”game making tools” tai ”how to make games with kids”, löytää paljon erilaisia ohjeita ja pelintekoalustoja.
Yksi ilmaisista pelintekoalustoista, josta on hyvä aloittaa on Construct 3: https://www.construct.net/en
Ei muuta kuin rohkeasti kokeilemaan!
« Edellinen sivu — Seuraava sivu »
