Puheterapia on kuntoutusta, jossa kielellisiä taitoja ja kommunikointitaitoja opitaan esimerkiksi leikin avulla. Lapsen ilmaisu ja sanavarasto laajenevat puheterapiasta saaduilla keinoilla ja välineillä lapsen jokapäiväisissä tilanteissa kotona, koulussa ja päiväkodissa.
Teksti ja kuvat: Marie von Bell
Juttu on julkaistu Nappi-lehdessä 1/2025
Miia Lautamies on toiminut puheterapeuttina kymmenen vuotta. Viittomakielen taidon myötä hänelle on ohjautunut paljon nimenomaan kuulovammaisia ja viittomakielisiä asiakkaita. Ihmisläheisestä työstä lukioaikana haaveillut Lautamies keksi hakea opiskelemaan logopediaa, mutta Tampereen yliopiston ovet eivät auenneet ensimmäisellä, eivätkä toisellakaan yrittämällä.
– Päädyin hakemaan heti lukion jälkeen myös viittomakielen tulkiksi, ja sitä myötä päädyin opiskelemaan Helsinkiin. Toisella kerralla hakiessani opiskelemaan logopediaa jäin toiselle varasijalle, mutta jatkoin viittomakielen tulkin opintoja. Pidin opinnoista, mutta olin melko varma alusta asti, että tulkin työ ei ole minua varten. Oli kuitenkin onni, että opiskelin viittomakielen tulkiksi vielä toisen vuoden. Sain opintoni puoleenväliin ja viittomakielen taitoni kehittyi sille tasolle, että pystyn työskentelemään viittomakielisten asiakkaiden kanssa. Teinkin myöhemmin logopedian opintojen aikana perheille tukiviittoma- ja kommunikointiopetusta, Lautamies kertoo.
Viittomakieli ei ollut ennen opintoja täysin vieras.
– Lukioaikana Lahdessa olin käynyt vuoden mittaisen viitotun puheen peruskurssin kansanopistossa ihan harrastusmielessä. Olen ollut mukana myös erityisisostoiminnassa ja tehnyt esimerkiksi kehitysvammaisten parissa leirityötä. Siellä olin toki jotain nähnyt ja kiinnostunut erilaisista tavoista kommunikoida ja siitä, miten kommunikointia voi tukea, Lautamies muistelee.
Viittomakieli ei unohdu
Logopedian opinnoissa oli Lautamiehen opiskeluaikaan vain yksi kurssi tukiviittomista, mutta viittomakieltä ei muuten opintoihin kuulu. Opiskeluaikana Lautamies ei päässyt säännöllisesti käyttämään viittomakieltä, mutta kielitaito pysyi vireessä.
– Viittomakieli on kielenä niin erilainen ja koen, että se ei helposti unohdu. Olen opiskellut monta vuotta myös esimerkiksi ranskaa, mutta en pärjäisi sillä, Lautamies naurahtaa.
Vuosi valmistumisen jälkeen Lautamiehelle alkoi ohjautumaan yhä enemmän asiakkaita Kuulokeskuksesta.
– Alku oli sellaista kylmään veteen hyppäämistä. Ensimmäisten viittomakielisten asiakkaiden kanssa olin varmasti melko hukassa, sillä kokemusta ei vielä ollut. Vaikka olin aloittelija, asiakkaat saivat silti mahdollisuuden viittomakieliseen puheterapiaan. Vuosien aikana taidot ja itseluottamus ovat tietenkin kasvaneet, Lautamies toteaa.
Miten sitten viittomakielisen lapsen puheterapia eroaa normaalikuuloisen lapsen puheterapiasta?
– Tavoitteet lapsilla ovat aina erilaisia ja ylipäätään syy puheterapiajakson saamiselle, voi olla hyvin erityyppinen. Jonkin verran asiakkaina on eri syistä kielihäiriöisiä lapsia, monikielisiä lapsia, puhemotorisista haasteista kärsiviä tai äänteellistä kuntoutusta tarvitsevia. Kun kuulovammainen lapsi hakeutuu puheterapiaan niin voi olla, että ihan viittomakielen taidossa on kehitettävää. Esimerkiksi sanaston kerryttäminen, kerronnan parantaminen tai viittomakielen ymmärtäminen ei ole kehittynyt ikätasoisesti. Hyvin tyypillinen syy viittomakielisen lapsen puheterapiajaksolle on myös se, että halutaan kehittää huulioluku- ja käyttötaitoja. On myös paljon pikkukoululaisia, joilla tuetaan kirjoitetun ja luetun suomen kielen taitoa.
– Jos vertaa kuulevaan ekaluokkalaiseen, niin lukemisen taito kehittyy eri tavalla viittomakielisellä lapsella. Jos kommunikointiin käytetty kieli on eri kuin luettu kieli, niin siinä pitää ottaa erilaisia asioita huomioon. Viittomakieltä käyttäessäni yritän kuitenkin aina muistaa, että se ei ole minun oma natiivikieleni vaan toimin vieraalla kielellä.
Paljon muutakin kuin uusia sanoja
Moni puheterapeutti pitää nykyistä nimikettä vanhakantaisena. Myös Lautamies kokee, että puheterapian sijaan olisi kuvaavampaa käyttää termiä kommunikaatioterapia.
– Ne asiat, mitä kenen tahansa lapsen kanssa puheterapiassa harjoitellaan ovat todella paljon kaikkea muutakin kuin itse puhetta tai sen tuottoa. Haasteet saattavat olla siinä, miten ymmärtää ohjeita ja kysymyksiä, miten pystyy kertomaan päiväkoti- tai koulupäivästä tai miten pystyy keskustelemaan ja leikkimään muiden kanssa. Puheterapiassa harjoitellaan muutenkin paljon sosiaalisia- ja yhteistyötaitoja.
Tarkoituksena on tukea lapsen kieltä ja kommunikaatiota monipuolisesti. Pienen lapsen kanssa asioita kohdataan ja käsitellään monipuolisesti leikin kautta ja koululaisten kanssa käytetään paljon myös kirjoja, pelejä ja vihkotehtäviä.
–Joitakin vanhempia tuntuu turhauttavan se, että puheterapiassa ”vain leikitään”. Mutta leikki on sellainen asia, jonka kautta saadaan harjoiteltua todella paljon asioita. Vaikka päiväkoti-ikäisen lapsen kanssa ”vain” leikittäisiin, niin siinä samalla tehdään todella paljon ja rakennetaan lapsen kieltä. Laajennetaan kommunikointikykyä ja annetaan lisää viittomia ja sanoja, joilla sanoittaa leikkiä ja käyttää niitä myöhemmin. Olisi hyvä muistaa, että puheterapia ei ole opettamista vaan kuntouttamista. Tarkoitus ei ole opettaa valmista sanalistaa, vaan mennä mukaan lapsen aloitteisiin ja lähteä siitä laajentamaan kieltä ja sen käyttömahdollisuuksia.
– Minulla on myös sellaisia asiakkaita, joilla ei ole kuulossa mitään ongelmia, mutta käytän heidän kanssaan silti tukiviittomia. Ajatuksena on silloin tukea puhekieltä visuaalisilla keinoilla. Silloin käytössä voivat olla kuvat tai tukiviittomat. Toisten kanssa viittomat toimivat paremmin ja perhe on motivoitunut käyttämään niitä. Huonokuuloisten tai kuurojen asiakkaiden kanssa käytän joko viittomakieltä tai viitottua puhetta. Suurin osa kuulovammaisista asiakkaista ovat kuuroja tai lähes kuuroja, jolloin puheterapia toteutuu heidän äidinkielellään eli suomalaisella viittomakielellä. Puheterapiassa käy myös huonokuuloisia asiakkaita, joilla on kaksi kieltä. He käyttävät viittomakieltä esimerkiksi koulussa, mutta perhe on puhekielinen. Jos kuuloa on sen verran, että pystytään puhekielellä toimimaan niin silloin käytössä on usein viitottu puhe. Silloin vahvistetaan puhetta, mutta viittomat ovat vahvassa roolissa.
Visuaaliset tukikeinot auttavat lapseen puheen kehitystä.
– Jos on normaalikuuloinenkin lapsi, jolla puheen tuotossa on viivästymää, niin käytännössä jokainen puheterapeutti suosittaisi tukiviittomia tai kuvia kehityksen tueksi. Lapselle on todella ikävää, jos ei löydy mitään keinoja ilmaista itseään. Toki se on myös perheestä ja vaikka päiväkodista kiinni, mikä heille tuntuu luontevimmalta ja siitä, mihin kommunikointitapaan lapsi tarttuu helpommin. Usein käytössä ovat sekä kuvat että tukiviittomat.
Päivät vaihtelevat, mutta asiakkaat pysyvät
Lautamies tekee yksityisellä puolella Kelan myöntämiä vuoden kestäviä terapiajaksoja, joita on monesti useampi peräkkäin. Asiakkuudet ovat siis pitkiä ja lasten kehitystä pääsee seuraamaan pitkällä aikavälillä viikoittaisissa tapaamisissa. Esimerkiksi kaupungin terveyskeskusten vastaanotoilla vaihtuvuus on suurta.
Kelan vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen puheterapiaa tehdään useimmiten arjen tilanteissa, kuten luokkahuoneessa, päiväkodissa tai kotona. Useimmiten lapsen kanssa ollaan kahdestaan tai mukana voi olla vaikkapa luokkakaveri, jonka kanssa harjoitellaan sosiaalisia taitoja.
– Välillä vain havainnoidaan oppituntia tai leikkitilannetta ja joskus voin mennä itse toimintaan mukaan vahvistamaan lapsen osallistumista.
Puheterapia on pitkäjänteistä työtä eikä suoraa palautetta saa usein.
– Parasta palautetta on se, kun perhe kertoo, että muutos on havaittavissa omassa arjessa. Palautetta saa kuitenkin aika vähän ja työ on välillä melko yksinäistä, sillä työtä tehdään paljon lapsen kanssa kahdestaan. Läheskään aina vanhempi tai opettaja ei ole mukana. On kuitenkin ihanaa ja tärkeää saada palautetta sekä asiakkaalta itseltään sekä perheeltä, ja on tultu esimerkiksi sanomaan, että on mahtavaa, että sinä olet meidän puheterapeuttimme.
Lautamies mainitsee puheterapeutin tärkeimmiksi ominaisuuksiksi joustavuuden, luovuuden ja lapsilähtöisyyden.
– Jokainen perhe on erilainen ja on löydettävä jokaisen perheen ja lapsen kanssa toimivat työskentelytavat. On välttämätöntä, että lasten kanssa toimimisen pitää olla kivaa. Työssä vaatii paljon luovuutta päättää, minkälaisia välineitä käyttää ja valmistaa. Usein voi joutua lennosta muuttamaan suunnitelmaa, jos lapsi ei lainkaan lähde mukaan suunnitelmaan. Opinnot ovat melko teoreettisia, mutta näitä taitoja oppii harjoitteluissa ja töitä tehdessä. Osa taidoista on mielestäni melko sisäsyntyisiä, ja minua hiukan huolestuttaa se, että nykyään on mahdollista päästä yliopistoon suoraviivaisemmin sisään, eikä soveltuvuusosiota tai haastatteluja enää ole.
Yhdeksi tärkeäksi ominaisuudeksi Lautamies lisää vielä positiivisuuden.
– Vaikka perheen voimavarat olisivat heikot, niin on tärkeää pystyä löytämään niitä onnistumisia ja asioita, joita voi vahvistaa. Onnistumisten kautta ihmiset innostuvat lisää ja jaksavat ottaa arjessa uusia keinoja käyttöön.
Lautamies korostaa, että vanhempien on tärkeää ymmärtää, että kuntoutus on yhteistyötä, jossa tavoitteet ja toimintatavat määritellään yhdessä.
– Puheterapia ei ole taikatemppuja kerran viikossa suljettujen ovien takana. Parhaimmillaan se on sitä, että puheterapeutti on asiantuntija, joka antaa keinoja ja vinkkejä, mutta lapsen oma ympäristö pitäisi olla se, joka lähtee toteuttamaan niitä asioita.
Lautamies haluaa rohkaista vanhempia hakemaan ja vaatimaan niitä palveluita, jotka heille kuuluvat.
– Perheiden kannattaa muistaa se, että lapsen kommunikointikyky on hyvin tärkeä ja kannattaa rohkeasti lähteä opettelemaan uutta. Kannattaa myös taistella lapsen oikeuksista. Vertaistuesta on suuri hyöty, mutta on merkityksellistä rohkeasti hakea myös ammattilaisten apua.
Miia Lautamies:
- Puheterapeutti ja työnohjaaja
- Valmistunut puheterapeutiksi 2015
- Kielinä suomi, englanti ja suomalainen viittomakieli
- Nykyinen työpaikka Äännekoulu
