Olen Aino Lasanen, 21 vuotta ja minulla on lieväasteinen ja molemminpuolinen kuulovamma. Opiskelen tällä hetkellä kolmatta vuotta fysiikkaa Oulussa. Erityinen mielenkiinnonkohteeni on tähtitiede, jota opiskelen pääaineenani. Lisäksi teen koulun ohella sijaisuuksia varhaiskasvatuksen parissa. Kuulovammaiset ystävät ovat olleet minulle korvaamaton tuki ja auttaneet minua tulemaan sinuiksi kuulovammaisuuteni kanssa, ja hyväksymään sen osaksi itseäni. Heidän ansiostaan olen voinut ymmärtää, ettei kuulovammassani ole mitään piiloteltavaa, eikä minun tarvitse jännittää sen takia.
Kuulovammani todettiin jo kolmen vuoden iässä, jonka takia olen hyväksynyt kuulokojeet osaksi arkea jo hyvin nuoresta lähtien. Kouluun mennessä tilanne muuttui: huomasin olevani erilainen kuin muut. Kotikaupungissani Rovaniemellä olin ainoa kuulovammainen luokassani koko koulupolkuni ajan. Useimmat luokkatoverini eivät olleet koskaan tavanneet kuulovammaista, ja monilla oli siitä väärä käsitys. Tämä teki ystävien löytämisestä haastavaa ja kasvatti ulkopuolisuuden tunnetta.
Vaikka arjessa tunsin usein olevani yksin kuulovamman kanssa, sain tärkeää vertaistukea vanhemmalta siskoltani, jolla on myös kuulovamma. Muita kuulovammaisia lapsia en kotikaupungistani tuntenut. KLVL:n järjestämät leirit tarjosivat ensimmäisen mahdollisuuden tavata muita samassa tilanteessa olevia. Leireillä sain ensimmäiset kuulovammaiset ystäväni ja jopa kirjekaverin, jonka kanssa vuosia jatkunut kirjeenvaihtomme osoitti, kuinka tärkeää oli saada jakaa kokemuksia saman kokeneen kanssa.
Yläasteikäisenä vertaistuki oli minulle erityisen tärkeää. Osallistuin kuulovammaisten nuorten viikonlopputoimintaan, jota järjestettiin noin kerran kuukaudessa kahden vuoden ajan. Ryhmässä koin kuuluvani joukkoon ja tunsin, etten ollut erilainen. Nämä ystävät auttoivat minua pääsemään eroon epävarmuudesta ja kuulolaitteisiin ja kuuloon liittyvistä peloista. Ryhmässä sain luottamusta itseeni ja siihen, että kaikesta kyllä selviää. Opin, että minun ei tarvitse perustella muille miksi en kuule, eikä minun tarvitse pelätä, että minulle suututaan tai ärsyynnytään siitä että en kuule.
Vaikka minulla on myös kuulevia ystäviä, kuulovammaiset ystävät ymmärtävät kokemuksiani omakohtaisesti. Heidän tukensa ja ymmärryksensä ovat olleet minulle kultaakin arvokkaampia, ja sen takia osallistun aina mahdollisuuden tullen lastenohjaajan roolissa KLVL:n järjestämille leireille. Minusta on mahtavaa päästä mukaan tarjoamaan myös muille kuulovammaisille nuorille mahdollisuus vertaistukeen ja uusien kavereiden löytämiseen.
Aino Lasanen,
fysiikan opiskelija ja KLVL:n lastenohjaaja