Teksti: Julia Alajärvi, erityisasiantuntija, Mediakasvatus- ja kuvaohjelmayksikkö, Kansallinen audiovisuaalinen instituutti (KAVI)
Yksi tavallisimmista huoltajien ja vanhempien kysymyksistä mediakasvattajille on ”mikä on sopiva määrä ruutuaikaa lapselle ja nuorelle?”. Vaikka mediakasvatuksessa ei enää varsinaisesti puhuta ruutuajasta, kysymys on silti tärkeä ja voi viedä hedelmällisten keskustelujen äärelle.
Perheissä mediaa käytetään hyvin erilaisilla tavoilla. Mediakasvatuksessa usein kannustetaan oman perheen pelisääntöjen laatimiseen ja lasten ottamista mukaan sääntöjen luomiseen. Tällöin on helpompi myös käydä keskusteluja siitä, miksi meillä tehdään näin ja ystävän perheessä toisella tavalla. Perheissä myös tiedetään parhaiten, millaisia yksilöllisiä tarpeita jokaisella on. Viittomakielisissä perheissä erilaisista media- ja digisovelluksista voi olla paljon apua ja iloa niin asioiden hoitamisessa, yhteydenpidossa kuin viihtymisessäkin. Jos tällaista hyötyä kokee saavansa, mediankäyttöäkin voi tulla enemmän ja se voi olla hyvin tarpeellista.
Median käytön määrää voi pohtia myös arjen sujumisen kannalta: saako lapsi tai nuori riittävästi unta ja liikuntaa, tuleeko läksyt ja kotiaskareet tehtyä, onko harrastuksiin tai perheen kanssa sovittuihin yhteisiin hetkiin aikaa? Jos nämä seikat ovat pääsääntöisesti kunnossa, median parissa vietetty aikakin voi olla jo hyvin kohdillaan.
Kotien mediakasvatuksessa on hyvä tiedostaa, että paljon oppimista tapahtuu vuorovaikutuksessa perheenjäsenten kesken. Varsinkin vähän nuorempien lasten kanssa olisi hyvä käyttää mediaa aluksi yhdessä. Aikuisten esimerkki ja omat mediankäyttötavat ovat tärkeitä esikuvia, mutta se ei tarkoita, etteivätkö aikuisetkin voisi välillä uppoutua median virtaan tai hoitamaan asioista puhelimen ääreen. Omasta tekemisestä puhelimen tai tabletin äärellä kannattaa kuitenkin silloin tällöin kertoa lapselle, jotta hän oppii paremmin ymmärtämään median erilaisia käyttötapoja. Yhdessä voidaan myös pohtia, viekö mediankäyttö joskus liikaa huomiota kasvokkaisesta kanssakäymisestä.
Aina omat tiedot ja taidot eivät riitä. Silloin voi kääntyä vaikkapa Mannerheimin Lastensuojeluliiton Vanhempainpuhelimen- ja netin puoleen, jossa voi keskustella myös mediaan liittyvistä kysymyksistä. KAVI kumppaneineen järjestää Mediataitoviikoilla kaikille avoimia vanhempainiltoja, joissa pääsee kuulemaan ja kysymään mediaan liittyvistä teemoista. Perheiden mediakasvatuksesta on paljon hyödyllisiä ajatuksia myös suositussa Lapset ja media – kasvattajan oppaassa, jota saa tilata maksutta kotiin.
Vaikka perhetilanteita ja tapoja käyttää mediaa on paljon, yksi ajatus pätee usein kaikille: pyri pitämään keskusteluyhteys avoimena myös median käytön suhteen. Tunne siitä, että lapsi voi jakaa läheiselle aikuiselle niin mediankäytöstä syntyvät ilot ja innostukset kuin huolet ja pelottavatkin jutut, vie mediakasvatuksessa jo hyvin pitkälle.
Julia Alajärvi, erityisasiantuntija, Mediakasvatus- ja kuvaohjelmayksikkö, Kansallinen audiovisuaalinen instituutti (KAVI). Pääkirjoitus on julkaistu Nappi-lehdessä 1/2024.