Nappi-lehden toimittaja Sanni Pirttimäki osallistui kesällä yövalvojana KLVL:n Seikkailuleirille Pieksämäellä. Leiri järjestettiin jo kolmatta vuotta yhteistyössä Bovallius-säätiön kanssa.
Teksti ja kuvat: Sanni Pirttimäki
Juttu julkaistaan Nappi-lehdessä 3/2026
KLVL:n seikkailuleirillä yövalvojan työ on yksinäistä, mutta palkitsevaa. “Yöpöllön” läsnäolo luo turvaa, jos uni ei heti tulekaan tai koti-ikävä iskee iltasella. Useimmissa tapauksissa oven läpi kuuluu vain kevyttä tuhinaa, kun pitkä päivä on paketoitu ja on aika ladata omia ja kuulolaitteiden akkuja täyteen seuraavaa päivää varten. Ensimmäinen ilta sujuu hyvin, sillä vielä hieman jännittävä leiriympäristö ei anna sijaa tai jaksamista ylimääräiselle telmimiselle ja rajojen koettelulle. Hyvät yöt supistaan vaimeasti ja peiton alla ollaan jo ennen hiljaisuutta.
Muistan, kun ensimmäistä kertaa menin lastenleirille normaalikuuloisen pikkuveljeni kanssa. Olin ensimmäistä kertaa osallistumassa vertaistukeen nojaavaan toimintaan, mitä en lapsena toki vielä täysin ymmärtänyt. Mielessäni olivat uudet tuttavuudet ja ystävät, joista tiesin, että minulla ja heillä olisi jotain yhteistä. Lastenleiri antoi minulle yhteenkuuluvuuden tunnetta ja kokemuksen siitä, kuinka hyvin kuulovammaa voidaan parhaimmillaan huomioida.
Toisena yönä melua olikin jo enemmän. Astuessani sisään huoneisiin törmään joko nauravaisiin kasvoihin, tai unenpöpperöisiin katseisiin. Vaikka tehtäväni onkin valvoa, että jokaisessa huoneessa ollaan ajallaan hoitamassa iltatoimia ja menossa nukkumaan, tunnen silti lämpöä muistellessani omia leirikokemuksia. Oman huonetoverin kanssa supistiin ja kikatettiin levottomasti siihen asti, kunnes väsymys otti ohjat. Muistan sukeltaneeni useasti supernopeudella peiton alle, kun yövalvoja avasi oven toruakseen metelöinnistä.
Ei ole kuitenkaan ihme, että yöt nukutaan pääosin sikeästi, sillä päivät leirillä ovat täynnä touhua, oppimista ja muiden lasten kanssa leikkimistä.
Leiriläiset Sofia ja Lilian ovat tulleet leirille yhdessä. Sofia käyttää molemmissa korvissaan kuulolaitteita, kun taas Lilian on mukana Sofian kaverina. KLVL:n leireille voi ottaa mukaan myös kaverin tai sisaruksen, vaikka tällä ei olisikaan kuulolaitetta.
Sofialle ja Lilianille leirillä tärkeää on tunne siitä, että ympärillä on ihmisiä, joilla on jotain yhteistä. Vaikka kaikki eivät olekaan täysin samoista lähtökohdista, he ovat kuitenkin saman asian äärellä:
– Meille yhteisö on sitä, että on ryhmä ihmisiä, joilla on jotain samaa. Esimerkiksi täällä kuulovammaiset, Sofia pohtii.
Koska Lilian ei käytä kuulolaitetta hän ei tarvitse vertaistukea samalla tavalla, kuin useat muut leiriläiset. Hän on siitä huolimatta löytänyt leiriltä oman paikkansa:
– Kun mulla ei ole mitään kuulovammaa, niin pärjäisin kyllä ilmankin näitä leirejä, mutta täällä on aina kivaa ja oppii kuitenkin kaikkea, Lilian kertoo.
Parasta kaverusten mielestä ovat mukavat ihmiset, uudet kaverit ja erilaiset mahdollisuudet tehdä kaikenlaista yhdessä. Etenkin uusiin ja erilaisiin ihmisiin tutustuminen on jäänyt heidän mieleensä tärkeänä.
KLVL:n leireillä ja tapahtumissa viihtyvä Kristian on tänäkin vuonna päässyt leirille näkemään tuttuja kavereita ja uusia kasvoja:
– Yhteisö voi olla mikä vain. Harrastuksissa on porukoita ja aikuisilla työporukoita. Ja sitten meillä on tämä leiriyhteisö, Kristian pohtii.
Kristianille leiri on vain yksi paikoista vertaistuelle. Myös ympäri vuoden järjestettävät tapahtumat ovat tärkeitä:
– Vertaistukitapahtumat on mulle tosi tärkeitä, kun näkee sitten samanlaisia ihmisiä. Kesäpäivät ja syyspäivät on tulossa myös, niin pääsen varmaan niihinkin osallistumaan, hän kertoo.
Kristianin mielestä yhteisö ja porukka ei siis katoa mihinkään, kun leiri loppuu. Yhteisö pysyy seuraavaan tapahtumaan, uuteen tapaamiseen ja tuttujen kasvojen näkemiseen asti. Aina uudestaan ja uudestaan.
Leiriyhteisö ei koostu siis ainoastaan kuulovammaisista lapsista ja ohjaajista. Vaikka kaikilla ei olisikaan sitä samaa ominaisuutta, kaikki ovat silti osa samaa yhteisöä. Joillekin leirillä tärkeintä on oppia uutta, joillekin vertaistuki on pääprioriteetti ja joidenkin mielestä pääasia on pitää hauskaa ja saada uusia kavereita.
Leirin viimeisenä iltana on vuorossa perinteinen leiridisco. Lilian ja Sofia esittävätkin yhteisen esityksen uusien ystäviensä kanssa. Esitykseen mahtui loistavaa näyttelemistä, taidokasta tanssia ja hellyttäviä loppusanoja.
Riehakas discoilta päättyy haikeaan Hevisauruksen kappaleeseen “Viimeinen mammutti”, jonka aikana tanssitaan isossa piirissä. Piiristä voi havaita kostuneita silmäkulmia ja haikeita katseita, kun intensiivinen leiriviikko on pian saatu päätökseen.
Leiridiscon loput herkut ovat vaarassa joutua kokonaan ohjaajien kynsiin, mutta onneksi leiriläiset osaavat yhdessä pitää puoliaan ja saada vielä oman osansa. Iltatoimet tulisi kuitenkin aloittaa siitäkin huolimatta, että ilta on ollut täynnä menoa ja meininkiä. Huoneista kuuluu vielä hetken supinaa, mutta tarpeeksi pian lapset ovat päässeet untenmaille. Leiriä on vielä aamupäivä jäljellä, mutta sitten onkin aika sanoa uusille ystäville heipat ja palata kotiin odottamaan uusia tapaamisia.
Leiri päättyy, mutta tunne yhteisöön kuulumisesta ei pääty sen mukana. Lapsen ei tarvitse osata nimetä sitä tai ymmärtää, mitä yhteisöllisyys tarkoittaa. Sen voi vain tuntea. Tässä saan olla, tässä minut huomataan ja tähän joukkoon minä kuulun, tavalla tai toisella.
Yhteistyössä Bovallius-säätiön kanssa
KLVL:n kesäleirit ovat unohtumaton kesäloman aloitus kuulovammaisille lapsille ja heidän sisaruksilleen. Liiton pitkäaikainen yhteistyökumppani Bovallius-säätiö on mahdollistanut leirien järjestämisen ja tukenut leiritoimintaamme jo yli kymmenen vuoden ajan. Tänä kesänä leiri järjestettiin jo kolmannen kerran Pieksämäellä Spesian opistolla, kauniin hiekkarannan äärellä. Bovallius-säätiö tarjosi leiriläisille ja henkilökunnalle täysihoidon, leirin tilat sekä mahdollisti retket kiinnostaviin kohteisiin Pieksämäellä. Leirille osallistui 17 kuulovammaista lasta sekä viisi sisarusta tai kaveria.
Bovallius-säätiö on perustettu vuonna 1905 ja sen tarkoituksena on tukea kuulovammaisia ja kommunikaatioesteisiä henkilöitä. Lue lisää: https://www.bovallius.fi/