Ajankohtaista

Joulun aukioloajat

Haemme järjestöassistenttia

Haemme järjestöassistenttia!(1)

Kuulovammaisten Lasten Vanhempien Liitto ry (KLVL) on 56-vuotias kaikkien kuulovammaisten lasten ja heidän perheidensä valtakunnallinen järjestö. Toiminnan tarkoituksena on tukea kaikkia kuulovammaisten lasten perheitä kuulovamman laadusta tai käytetystä kommunikaatiotavasta riippumatta. Liiton ydintoimintamuotoja ovat vertaistoiminta, tiedotus ja edunvalvonta. Liitolla on 12 alueellista jäsenyhdistystä, jäsenperheitä on 707. Lisätietoja meistä löydät www.klvl.fi.

Haemme joukkoomme JÄRJESTÖASSISTENTTIA

vuoden mittaiseen määräaikaiseen työsuhteeseen. Paikka täytetään STEAn Paikka auki – osatyökykyisten ja nuorten työllistymisen avustusohjelman tuella. Työntekijän toivotaan pääsevän aloittamaan helmi-maaliskuussa 2020. Paikka auki-avustusohjelman tarkoituksena on edistää vaikeasti työllistyvien ja työelämän ulkopuolella olevien nuorten mahdollisuuksia päästä työelämään sekä vahvistaa nuorten työelämävalmiuksia.

Paikkaa
voivat hakea korkeintaan 29-vuotiaat, jotka eivät ole mukana työelämässä
eivätkä tutkintoon johtavassa koulutuksessa. Järjestöassistentin
työnkuvana ovat liiton vertaistoimintaan ja viestintään liittyvät
suunnittelu- ja toteuttamistehtävät, joita voidaan muokata palkattavan
henkilön kokemuksen tai kiinnostuksen mukaan.

Arvostamme:
– kokemusta vertaistoiminnasta, perheiden kanssa tehtävästä työstä ja sosiaalisesta mediasta
– kokemusta kuulovammaisuudesta
– organisointi- ja tiedonhakutaitoja
– vuorovaikutus- ja tiimityötaitoja
– oma-aloitteisuutta ja tarkkuutta

Tarjoamme:
– mahdollisuuden tulla mukaan tekemään arvokasta, ihmisläheistä työtä erityislasten ja perheiden hyväksi
– tapahtumatuotantoon liittyvät avustavat tehtävät
– joustavat työajat
– kokoaikatyön (38 t/vko) toimistossamme Valkeassa talossa Helsingin Haagassa
– palkka 2100 €/kk

Lisätietoja
tehtävästä antaa Kuulovammaisten Lasten Vanhempien Liiton
toiminnanjohtaja Sari Suokas puh: 050 561 3752, ke 8.1.2020 klo 14-16,
ma 13.1.2020 klo 8-10 ja to 16.1. klo 13-15.

Hakuaika päättyy 19.1.2020. Voit hakea paikkaa täyttämällä tämän lomakkeen.

Haastattelut järjestetään viikolla 4 tai 5 ja siihen kutsuttaville ilmoitetaan henkilökohtaisesti.

Terveiset Syysperhepäiviltä

Viime viikonloppuna kokoonnuttiin lohjalle viettämään KLVL:n Syysperhepäiviä. Kaksipäiväisessä tapahtumassa riittää vipinää niin aikuisille kuin lapsille. Lauantaina kuultiin Mannerheimin Lastensuojeluliiton Tiina Posaa, joka piti luennon kaveritaidoista. Sen jälkeen vanhemmat kokoontuivat vertaiskeskusteluun ja lapset viettivät päivää hubiolympialaisten parissa.

Sunnuntain liittokokouksen aikaan lapset saivat aimo annoksen rakkautta karvaisemmilta kavereilta, kun paikalle saatiin Lohjan Kaverikoirat ja Alpaca Fuenten alpakkaedustus.

Syysliittokokouksessa vahvistettiin vuoden 2020 toimintasuunnitelma ja budjetti. Lisäksi esiteltiin käynnissä olevaa graafisen ilmeen uudistusta ja verkkosivu-uudistusta.
Liittokokous valitsi hallituksen erovuoroisten jäsenten tilalle seuraavat henkilöt. Irja Seilola jatkaa liiton puheenjohtajana vielä vuoden 2020 ajan.

Uudet hallituksen jäsenet vuosille 2020-2021:

KLT ry
Varsinainen: Minna Pajari
Varajäsen: Anu Juvonen

Lapin KLT ry
Varsinainen: Tiina Filppa
Varajäsen: Heidi Hyyppä
Oulun KLT ry
Varajäsen: Nina Tammela

Saimaan KLT ry
Varsinainen: Jenni Lanu
Varajäsen: Suvi Espo

Satakunnan KLT ry
Varsinainen: Anne Kuusiluoto
Varajäsen: Taina Lehtimäki

Tampereen seudun KLT ry
Varsinainen: Satu-Maria Turunen
Varajäsen: Sasu Turunen

Kuulovammaisten lasten vanhempien edustaja: Teija Viiru

Hallituksessa jatkavat (eivät olleet erovuorossa):

DHBS rf
Varsinainen: Margareta Ingves
Varajäsen: Hannele Rabb

Joensuun ja Kuopion seudun KLT ry
Varsinainen: Ari Haaranen
Varajäsen: Raul Soisalo

Oulun KLT ry:
Varsinainen: Anna Kiviniemi-Pulli

Pohjanmaan KLT ry:
Varsinainen: Milla Miiluniemi
Varajäsen: Henna Palomäki

Kuulovammaisten lasten vanhempien edustaja: Anu Juutilainen

Napin juttu: Mitä Pipsa Possu kertoo maailmasta?

Pipsa Possun mailmassa kaikki eläimet eivät ole tasa-arvoisia (Kuva: Ylen Kuvapalvelu)

Teksti Jukka Vuorio

(Tämä juttu on ensimmäisen kerran julkaistu Nappi-lehden numerossa 3/2019.)

Lasten animaatiosarja Pipsa Possu on eräs vuosikymmenen suurimmista maailmanlaajuisista tv-hiteistä, joka on nähty Suomessakin jo vuosien ajan.

Pipsa Possu (Peppa Pig) esitettiin ensimmäisen kerran
Britanniassa vuonna 2004, nyt saatavilla on kuusi esityskautta, joista viisi on
suomennettu. Tuorein kuudes kausi esitettiin Britanniassa kuluvana vuonna.

Koska sarja on Suomessakin erittäin suosittu, ja sitä
katsotaan hyvin monissa lapsiperheissä, on syytä tarkastella hieman lähemmin,
mitä Pipsa ja hänen eläintoverinsa itse asiassa maailmasta katsojille kertovat.

Pipsa on ihmisenkaltainen possu, jonka perheeseen kuuluvat
pikkuveli Jyri sekä Isä Possu ja Äiti Possu. On epäselvää, onko Possu heidän
sukunimensä, vai kenties vain tapa ilmaista se, mihin lajiin he kuuluvat. Joka
tapauksessa he tekevät hyvin ihmismäisiä asioita kuten pukeutuvat vaatteisiin,
pyöräilevät, katsovat televisiota ja nukkuvat sängyissä kuten ihmiset. Possumaisuudesta
muistuttaa röhkiminen etenkin possujen ollessa innoissaan ja hyvällä tuulella.

Sarjassa on myös paljon muita ihmisenkaltaisia eläimiä,
kuten Pipsan kaverit Susa Seepra, Kerkko Koira, Pedro Poni ja Emilia Elefantti.
Kaikki sarjan eläimet eivät ole ihmisenkaltaisia, sillä linnut ja kalat
esitetään tavallisina eläiminä. Ihmisenkaltaisuus koskee siis vain nisäkkäitä
ja joitakin matelijoita kuten krokotiilejä.

Kaikki eläimet eivät siis ole sarjassa tasa-arvoisessa asemassa.

On omituista, että vuonna 2017 ilmestyneessä Pipsa Possun
toisessa elokuvassa Pipsa ja hänen kaverinsa vierailevat eläintarhassa. Siellä
lapset katselevat kilpikonnia, pingviinejä ja perhosia. Eläintarhassa olevat
eläimet ovat häkeissä ja karsinoissa, kun taas Pipsa luokkakavereineen
kuljeskelee eläintarhan häkkien välillä vapaasti ja vapaaehtoisesti. Ehkä tämän
on tarkoitus osoittaa, että me ihmisetkin kohtelemme eläimiä eri tavoin
riippuen siitä, ovatko eläimet lemmikkejä, tuotantoeläimiä vai villieläimiä.

Eräässä kohdassa lapset luulevat hetken, että kirahvi on
eläintarhassa esillä oleva eläin, mutta se onkin töissä eläintarhassa ja itse
asiassa erään Pipsan luokkakaverin isä. Pääasiassa eläintarhan esittelystä
vastaa leijona, joka tekee pitkin esittelykierrosta hienovaraisia vihjauksia
siitä, että hän haluaisi syödä Pipsan opettajan Rouva Gasellin. Jakso on
hämmentävä, ja on vaikea sanoa, mikä tämän kaiken monitulkintainen ja varmasti ristiriitaiselta
tuntuva viesti katsojille on. Voi olla, että sanomalla vain herätellään aikuisia
katsojia pohtimaa omaa eläinsuhdettaan.

Kuva: Ylen Kuvapalvelu

Pipsan perhe elää hyvin keskiluokkaista elämää. He asuvat kaksikerroksisessa omakotitalossa ja heillä on henkilöauto. Tavaroiden ja palveluiden ostaminen ei näytä olevan Pipsan vanhemmille minkäänlainen ongelma. Toisaalta on tavallista, että kuten perhe asioi jollakin kassalla, he saavat ostoksensa ainakin välillä ilman rahaa. Esimerkiksi huvipuistossa he saavat kassalta pääsyliput maksamatta niistä mitään.

Pipsan vanhemmista ainakin isä on työelämässä, ja uusimpien
jaksojen perusteella työskentelee arkkitehtinä. Äidin ammatista annettujen
vihjeiden perusteella hän voisi olla joko toimittaja, kirjailija tai muu
kirjoittaja. Joka tapauksessa vanhemmilla on ohjelman perusteella paljon
vapaa-aikaa, tai sitten sarjan tapahtumat sijoittuvat viikonloppuihin,
loma-aikoihin tai alkuiltoihin. Töissä vanhemmat ovat harvoin, ja silloin kun
ovat, ovat työpäivät lyhyitä ja helppoja.

Eräs toistuva teema läpi kausien on Isä Possun iso maha.
Siihen viitataan usein pilkallisesti, ja Pipsa ja muut hahmot epäilevät Isä
Possun kyvykkyyttä tehdä erilaisia asioita sen vuoksi, että hänellä on iso
maha. Pipsa nauraa isälleen päin naamaa. Maha kieltämättä on iso, mutta ei
tässä ainakaan kovin kehopositiivista kuvaa olla levittämässä. Isä Possu
onneksi osoittaa aina uudelleen hänen kehoonsa kohdistuneet epäilyt turhiksi,
ja on usein niin mainio uimahyppääjä, juoksija kuin koripalloilijakin.

Kun Pipsa tai hänen pikkuveljensä Jyri sairastuvat, on
perheellä varaa pyytää lääkäri kotikäynnille, joka tuleekin vielä saman päivän
aikana.

Sarjassa syödään usein lounasta tai retkieväitä. Niihin
kuuluvat usein suklaakakku, spagetti, pitsa, leivät kuten patonki, juustot ja
salaatti. Toistaiseksi en ole huomannut Pipsan perheen syövän liharuokia, tai
jos pitsassa lihaa onkin, sitä ei ole mainittu suoraan. Saattaa olla, että
Pipsa Possun perhe ja kenties laajempikin joukko maailman hahmoja on
kasvissyöjiä.

Vuosina 2015 ja 2016 brittiläiset ja amerikkalaiset lehdet
kirjoittivat useampia juttuja siitä, että monet lapset ovat kieltäytyneet
syömästä sianlihaa, koska ”he eivät halua syödä Pipsaa”.

Osa Pipsa Possun jaksoista on tehty osittain uudelleen,
koska alkuperäisissä jaksoissa Possujen perhe ei autoillessa käyttänyt
turvavöitä ja Pipsa ja kaverit eivät pyöräillessään käyttäneet pyöräilykypäriä.
Kun näistä aiheista nousi kritiikkiä, päättivät sarjan tekijät lisätä jaksoihin
pyöräilykypärät ja turvavyöt.

Huhtikuussa Pipsa Possun virallisella Twitter-tilillä kerrottiin lyhyen animaatiopätkän kera, että uusimmalla tuotantokaudella sarjaan tuodaan mukaan pyörätuolia käyttävä hiirihahmo, englanninkieliseltä nimeltään Mandy Mouse. Hän on ensimmäinen sarjan liikuntavammainen hahmo. Muilla hahmoilla ei tiettävästi ole sarjassa aiemmin ollut liikunta-, kehitys- tai aistivammoja.

Sarjan kehittäjä Mark Baker sanoi Teen Voguen haastattelussa, että Mandy Mouse tuotiin sarjaan, koska Pipsa Possu ”perustuu lasten todellisiin kokemuksiin, ja vammaisuus on eräs niistä”.

Somessa ilmoitus uudesta hahmosta kirvoitti heti
ristiriitaisen vastaanoton. Moni uutista kommentoinut henkilö kiitti Pipsa
Possun tekijöitä siitä, että sarjaan saadaan vihdoin liikuntavammainen hahmo.
Osa puolestaan kritisoi sarjan tekijöitä siitä, että Mandy Mousen käyttämä
pyörätuolimalli oli hyvin vanhanaikainen, eikä edustanut nykyisiä
helppokäyttöisiä ja käteviä pyörätuoleja, joiden avulla käyttäjä voi liikkua
hyvin itsenäisesti.

Koska Mandy Mousen myötä ovi erilaisille vähemmistöryhmille
on nyt avattu, ehkä sarjassa voidaan joskus nähdä myös viittomakielinen tai
kuulokojetta tai implanttia käyttävä hahmo.

Pipsa Possua voi seurata muun muassa Pikku Kakkosesta, Yle Areenasta, Netflixistä ja Youtubesta.

Napin juttu: Rakkaudesta keilailuun

Keilailu on viittomakielisen kuuron Krista Paloposken elämäntapa.

Krista Paloposki

Teksti Jukka Vuorio

Kuvat Elina Penninkangas

(Tämä juttu on ensimmäisen kerran julkaistu Nappi-lehden numerossa 3/2019)

Lietolainen Krista Paloposki, 27, on harrastanut keilaamista jo viisitoista vuotta. Tosin on vaikea sanoa, missä tarkkaan ottaen kulkee harrastamisen ja elämäntavan ero, sillä viittomakielisen kuuron Kristan elämä limittyy keilaamisen kanssa hyvin kokonaisvaltaisesti.

– Lapsena minulla oli
tukihenkilönä kuuro nainen, joka harrasti keilailua. Taisin olla 12-vuotias,
kun hän vei minut Kupittaan keilahallille. Silloin koetin keilaamista, ja
huomasin, että se on tosi kiinnostava laji. Ryhdyin käymään hallilla hänen
kanssaan, ja siitä se lähti.

Aivan alussa Krista mietti, onko laji kovin vaikea ja
uskaltaako hän edes yrittää sitä.

– Kokeiltuani kuitenkin
totesin heti, että se on täydellisesti oma lajini. Ja kun harjoittelee paljon,
tulee tosi hyvä fiilis. Olen kokeillut muitakin lajeja kuten koripalloa ja
taitoluistelua, mutta en halunnut jäädä niiden pariin.

Kristan mukaan keilailu tuntui heti alusta saakka suorastaan
sydämen asialta.

– Aloittaessani tuntui
kuin jotain olisi loksahtanut paikalleen. Voisin kuvitella, että keilaan vielä
80-vuotiaana.

Krista kertoo, että laji sopii kaikenikäisille ja harrastajien skaala on hyvin laaja. Keilaaminen on kova laji, mutta ei silti vaadi fyysistä kuntoa aivan samalla lailla kuin esimerkiksi jääkiekko.

Edistyneelle keilaajalle onnistunut keilapallon valinta on tärkeää.

Nyt laji on edelleen tiiviisti mukana Kristan elämässä. Kristan perhe on aina ollut mukana harrastuksessa, ja esimerkiksi Kristan isä on vuosien ajan kuljettanut Kristaa kilpailuihin autolla niin kotimaassa kuin joskus ulkomaillekin.

– Perheeseeni kuuluvat
kaksostyttöni, poikaystävä sekä omat vanhempani ja kolme sisarustani. Omien
lapsieni kanssa en ole vielä koettanut keilailua, pitäisi joku päivä yrittää.
He ovat tosi liikunnallisia, joten luulen, että he voisivat tykätä lajista.

– Nyt esimerkiksi
pikkuveljeni on kiinnostunut keilailusta, ja olen yrittänyt kannustaa häntä.
Tulevaisuudessa koetan ottaa häntä mukaan omiinkin harjoituksiin. Mukavaa, että
hän on ottaa minusta mallia.

Kristan äiti Sari ja sisko Petra tunnetaan KLVL:n parissa esimerkiksi kansainvälisessä Fepeda-verkostossa tekemästään työstä.

Krista keilasi aiemmin kuurojen keilaseura Valppaassa, mutta vaihtoi jokin aika sitten kuulevien keilaseura TuUL:n jäseneksi. Hän harjoittelee edelleen Kupittaan keilahallilla, eli paikassa, josta kaikki alkoi 15 vuotta sitten.

– Kun olin pieni,
kehityin tosi nopeasti. Olin 17-vuotiaana ensimmäistä kertaa mukana kuurojen
maajoukkueessa, jolloin matkustimme Taiwaniin kuurojen olympialaisiin. Vaikka
pelit eivät menneet kauhean hyvin, oli kisamatka kuitenkin mahtava kokemus.

Välillä maajoukkuetoimintaan tuli taukoja raskauden ja
lasten syntymän johdosta. Kuurojen maajoukkueessa on useita jäseniä, mutta
ulkomaille suuntautuville kisareissuille mukaan pääsee yleensä vain muutamia
keilaajia.

– Elokuussa olin
maajoukkueen matkassa jälleen Taiwanissa kisailemassa samassa paikassa kuin
kymmenen vuotta sitten, tällä kertaa kyseessä oli kuurojen MM-kisat.

Koulunkäynnin ohjaajaksi vuonna 2016 valmistunut Krista työskentelee
kouluohjaajana Hannunniitun koulussa Turussa. Koulu tunnettiin aiemmin C.O.
Malmin kouluna ja Turun kuurojen kouluna, jossa Krista itsekin kävi
peruskoulun.

Työn, perheen ja harrastuksen yhdistäminen on aina
haastavaa. Töiden jälkeen Kristalla on tavallista lapsiperhearkea, eli
ruuanlaittoa lapsille ja heidän viemistään harrastuksiin.

Myös Krista joutuu miettimään tarkkaan ja aikatauluttamaan
menojaan löytääkseen aikaa keilaamiselle.

– Onneksi minulla on
tosi hyvä tukiverkosto. Esimerkiksi vanhempani hoitavat mielellään lapsiani,
että pääsen treenaamaan. Yritän päästä noin 1-3 kertaa viikossa
harjoittelemaan, ja siihen vielä tietysti kilpailut päälle. Erilaisia
kilpailuja, sekä paikallisia että valtakunnallisia, olisi tarjolla aika paljon,
mutta voin itse päättää, mihin niistä osallistun. Käyn sekä kuurojen että
kuulevien kisoissa.

Keilailu on liikunnan lisäksi myös erittäin sosiaalinen
harrastus. Krista kertoo saaneensa keilailun kautta paljon hyviä kavereita.

– Olen tutustunut moniin kuuleviin ihmisiin ja sulautunut kuulevien maailmaan. Olen vieläkin yhteyksissä niihin kuuleviin, joiden kanssa olen keilannut monta vuotta sitten. Pystymme kommunikoimaan hyvin, vaikka paikalla ei olisikaan tulkkia. Kännykkää voi käyttää apuna kommunikaatiossa monin tavoin.

Palkintojen lisäksi Krista on saanut keilailusta kavereita ja elämänkokemusta.

Lajin pariin pääsee helposti, alussa omia varusteita tai palloja ei tarvita, vaan kaiken voi vuokrata keilahallista. Aivan alkuun riittävät hallin vuokrakengät ja -pallo.

Jos laji alkaa tosissaan kiinnostaa, hankkii harrastaja
tosin monenlaista asiaankuuluvaa varustetta.

Niihin kuuluvat esimerkiksi keilakassi, kilpailuvaatteet,
omat pallot, erilaisia teippejä sormia varten, pallojen peukalotapit ja osalla
myös rannetuki, eli onhan niitä loppujen lopuksi monenlaisia. Kilpatasolla ei
yleensä pidetä myöskään monta vuotta samoja palloja, itsekin vaihtelen palloja.
Keilahalleilla työskentelevät ihmiset ovat yleensä parhaita asiantuntijoita
kertomaan, että minkälainen pallo kenellekin sopii.

Krista kannustaa kaikkia ja kaikenikäisiä Napin lukijoita
keilaamisen pariin.

– Rohkeasti vain
kokeilemaan, laji on tosi kiva. Etukäteen ei kannata jännittää, ja yleensä pian
huomaa, ettei se olekaan niin vaikeaa. Suosittelen keilaamista lämpimästi
kaikille

Keilailu

*Suosituimmassa keilailumuodossa keiloja on kymmenen
kappaletta ja ne sijaitsevat 18,3 metrin mittaisen keilaradan päässä,
symmetrisessä kolmiossa keilapöydällä.

*Kullakin pelaajalla on kaksi heittoyritystä kaataa
keilapatteri keilapallolla. Tarkoitus on oikeakätisellä keilaajalla osua hieman
kärkikeilan oikealle puolelle niin sanottuun taskuun, jonka muodostavat keilat
yksi ja kolme. Vasenkätisellä vastaavat keilat ovat yksi ja kaksi.

*Mikäli ensimmäisellä yrityksellä pelaaja kaataa kaikki
kymmenen keilaa, hän tekee kaadon.

*Maksimipistemäärä kymmenen keilan keilailussa on 300
pistettä, joka voidaan saavuttaa heittämällä 12 kaatoa yhteen sarjaan.