Ajankohtaista

Napin juttu: Rakkaudesta keilailuun

Keilailu on viittomakielisen kuuron Krista Paloposken elämäntapa.

Krista Paloposki

Teksti Jukka Vuorio

Kuvat Elina Penninkangas

(Tämä juttu on ensimmäisen kerran julkaistu Nappi-lehden numerossa 3/2019)

Lietolainen Krista Paloposki, 27, on harrastanut keilaamista jo viisitoista vuotta. Tosin on vaikea sanoa, missä tarkkaan ottaen kulkee harrastamisen ja elämäntavan ero, sillä viittomakielisen kuuron Kristan elämä limittyy keilaamisen kanssa hyvin kokonaisvaltaisesti.

– Lapsena minulla oli
tukihenkilönä kuuro nainen, joka harrasti keilailua. Taisin olla 12-vuotias,
kun hän vei minut Kupittaan keilahallille. Silloin koetin keilaamista, ja
huomasin, että se on tosi kiinnostava laji. Ryhdyin käymään hallilla hänen
kanssaan, ja siitä se lähti.

Aivan alussa Krista mietti, onko laji kovin vaikea ja
uskaltaako hän edes yrittää sitä.

– Kokeiltuani kuitenkin
totesin heti, että se on täydellisesti oma lajini. Ja kun harjoittelee paljon,
tulee tosi hyvä fiilis. Olen kokeillut muitakin lajeja kuten koripalloa ja
taitoluistelua, mutta en halunnut jäädä niiden pariin.

Kristan mukaan keilailu tuntui heti alusta saakka suorastaan
sydämen asialta.

– Aloittaessani tuntui
kuin jotain olisi loksahtanut paikalleen. Voisin kuvitella, että keilaan vielä
80-vuotiaana.

Krista kertoo, että laji sopii kaikenikäisille ja harrastajien skaala on hyvin laaja. Keilaaminen on kova laji, mutta ei silti vaadi fyysistä kuntoa aivan samalla lailla kuin esimerkiksi jääkiekko.

Edistyneelle keilaajalle onnistunut keilapallon valinta on tärkeää.

Nyt laji on edelleen tiiviisti mukana Kristan elämässä. Kristan perhe on aina ollut mukana harrastuksessa, ja esimerkiksi Kristan isä on vuosien ajan kuljettanut Kristaa kilpailuihin autolla niin kotimaassa kuin joskus ulkomaillekin.

– Perheeseeni kuuluvat
kaksostyttöni, poikaystävä sekä omat vanhempani ja kolme sisarustani. Omien
lapsieni kanssa en ole vielä koettanut keilailua, pitäisi joku päivä yrittää.
He ovat tosi liikunnallisia, joten luulen, että he voisivat tykätä lajista.

– Nyt esimerkiksi
pikkuveljeni on kiinnostunut keilailusta, ja olen yrittänyt kannustaa häntä.
Tulevaisuudessa koetan ottaa häntä mukaan omiinkin harjoituksiin. Mukavaa, että
hän on ottaa minusta mallia.

Kristan äiti Sari ja sisko Petra tunnetaan KLVL:n parissa esimerkiksi kansainvälisessä Fepeda-verkostossa tekemästään työstä.

Krista keilasi aiemmin kuurojen keilaseura Valppaassa, mutta vaihtoi jokin aika sitten kuulevien keilaseura TuUL:n jäseneksi. Hän harjoittelee edelleen Kupittaan keilahallilla, eli paikassa, josta kaikki alkoi 15 vuotta sitten.

– Kun olin pieni,
kehityin tosi nopeasti. Olin 17-vuotiaana ensimmäistä kertaa mukana kuurojen
maajoukkueessa, jolloin matkustimme Taiwaniin kuurojen olympialaisiin. Vaikka
pelit eivät menneet kauhean hyvin, oli kisamatka kuitenkin mahtava kokemus.

Välillä maajoukkuetoimintaan tuli taukoja raskauden ja
lasten syntymän johdosta. Kuurojen maajoukkueessa on useita jäseniä, mutta
ulkomaille suuntautuville kisareissuille mukaan pääsee yleensä vain muutamia
keilaajia.

– Elokuussa olin
maajoukkueen matkassa jälleen Taiwanissa kisailemassa samassa paikassa kuin
kymmenen vuotta sitten, tällä kertaa kyseessä oli kuurojen MM-kisat.

Koulunkäynnin ohjaajaksi vuonna 2016 valmistunut Krista työskentelee
kouluohjaajana Hannunniitun koulussa Turussa. Koulu tunnettiin aiemmin C.O.
Malmin kouluna ja Turun kuurojen kouluna, jossa Krista itsekin kävi
peruskoulun.

Työn, perheen ja harrastuksen yhdistäminen on aina
haastavaa. Töiden jälkeen Kristalla on tavallista lapsiperhearkea, eli
ruuanlaittoa lapsille ja heidän viemistään harrastuksiin.

Myös Krista joutuu miettimään tarkkaan ja aikatauluttamaan
menojaan löytääkseen aikaa keilaamiselle.

– Onneksi minulla on
tosi hyvä tukiverkosto. Esimerkiksi vanhempani hoitavat mielellään lapsiani,
että pääsen treenaamaan. Yritän päästä noin 1-3 kertaa viikossa
harjoittelemaan, ja siihen vielä tietysti kilpailut päälle. Erilaisia
kilpailuja, sekä paikallisia että valtakunnallisia, olisi tarjolla aika paljon,
mutta voin itse päättää, mihin niistä osallistun. Käyn sekä kuurojen että
kuulevien kisoissa.

Keilailu on liikunnan lisäksi myös erittäin sosiaalinen
harrastus. Krista kertoo saaneensa keilailun kautta paljon hyviä kavereita.

– Olen tutustunut moniin kuuleviin ihmisiin ja sulautunut kuulevien maailmaan. Olen vieläkin yhteyksissä niihin kuuleviin, joiden kanssa olen keilannut monta vuotta sitten. Pystymme kommunikoimaan hyvin, vaikka paikalla ei olisikaan tulkkia. Kännykkää voi käyttää apuna kommunikaatiossa monin tavoin.

Palkintojen lisäksi Krista on saanut keilailusta kavereita ja elämänkokemusta.

Lajin pariin pääsee helposti, alussa omia varusteita tai palloja ei tarvita, vaan kaiken voi vuokrata keilahallista. Aivan alkuun riittävät hallin vuokrakengät ja -pallo.

Jos laji alkaa tosissaan kiinnostaa, hankkii harrastaja
tosin monenlaista asiaankuuluvaa varustetta.

Niihin kuuluvat esimerkiksi keilakassi, kilpailuvaatteet,
omat pallot, erilaisia teippejä sormia varten, pallojen peukalotapit ja osalla
myös rannetuki, eli onhan niitä loppujen lopuksi monenlaisia. Kilpatasolla ei
yleensä pidetä myöskään monta vuotta samoja palloja, itsekin vaihtelen palloja.
Keilahalleilla työskentelevät ihmiset ovat yleensä parhaita asiantuntijoita
kertomaan, että minkälainen pallo kenellekin sopii.

Krista kannustaa kaikkia ja kaikenikäisiä Napin lukijoita
keilaamisen pariin.

– Rohkeasti vain
kokeilemaan, laji on tosi kiva. Etukäteen ei kannata jännittää, ja yleensä pian
huomaa, ettei se olekaan niin vaikeaa. Suosittelen keilaamista lämpimästi
kaikille

Keilailu

*Suosituimmassa keilailumuodossa keiloja on kymmenen
kappaletta ja ne sijaitsevat 18,3 metrin mittaisen keilaradan päässä,
symmetrisessä kolmiossa keilapöydällä.

*Kullakin pelaajalla on kaksi heittoyritystä kaataa
keilapatteri keilapallolla. Tarkoitus on oikeakätisellä keilaajalla osua hieman
kärkikeilan oikealle puolelle niin sanottuun taskuun, jonka muodostavat keilat
yksi ja kolme. Vasenkätisellä vastaavat keilat ovat yksi ja kaksi.

*Mikäli ensimmäisellä yrityksellä pelaaja kaataa kaikki
kymmenen keilaa, hän tekee kaadon.

*Maksimipistemäärä kymmenen keilan keilailussa on 300
pistettä, joka voidaan saavuttaa heittämällä 12 kaatoa yhteen sarjaan.

KLVL:n uusi julkaisu: Vinkkivihko vanhemmille

Kuulovammaisten Lasten Vanhempien Liitto julkaisi juuri uuden Vinkkivihkon vanhemmille.

Se on tehty vastaamaan kuulovammaisen lapsen vanhempien tiedontarpeeseen. Siihen on koottu keskeisimpiä tietoja eri kuulovammatyypeistä, vastauksia ensitiedon saamisen jälkeisiin vanhempia mietityttäviin asioihin sekä tietoa harrastamisesta, päivähoidosta ja kouluun liittyvistä asioista siihen saakka, kun lapsi aloittaa koulun.

Tustu vinkkivihkoon täältä.

Voit myös tilata printtikappaleen verkkosivuiltamme.

Ida viittoo hittibiisit Instagramissa

Ida Hellsten

Teksti Jukka Vuorio

Kuvat Ida Hellsten

Hakemalla Instagramista kuvia ja videoita aihetunnisteella #viittomakieli moni meistä on nopeasti törmännyt Ida Hellstenin videoihin, joissa hän viittoo suomalaisia musiikkikappaleita suomalaiselle viittomakielelle.

Nappi-lehti otti yhteyttä Idaan, ja pyysi Instassa tunnetuksi tullutta ahkeraa viittojaa haastatteluun. Selvisi muun muassa, että Ida on perheenäiti, viittomakielen ohjaaja ja innokas bloggaaja.

Instagramissa on useita viittomiasi lauluja. Miten idea tähän syntyi?

– Meillä kuului aikoinaan opintoihin kurssi, jossa meidän
piti kääntää valitsemamme laulu viittomakielelle ja se sitten nauhoitettiin.
Innostuimme ystäväni kanssa tästä niin, että myöhemmin esiinnyimme lauluja
viittoen koulun juhlissa, ja kerran meidät kutsuttiin myös viittomakielisten
kokoukseen. Äitini yritti saada meitä osallistumaan myös Talent –kilpailuun,
mutta olen niin kova jännittämään, että se jäi tekemättä.

– Laulujen julkinen viittominen oli monta vuotta tauolla,
kunnes Haloo Helsingiltä tuli Hulluuden Highway-kappale. Huomasin viittovani
sitä yksikseni ja lopulta päätin kuvata sen yksityiselle insta-sivulleni.
Ystäväni innostuivat videosta niin, että päätin kuvata lisää ja lopulta minun
oli perustettava julkinen tili videoilleni.

Miten valitset viittomasi laulut? Ovatko jotkut tietyt esiintyjät sinulle erityisen tärkeitä?

– Tykkään kotimaisista artisteista. Monesti viitotuksi
päätyy laulu, joka on jäänyt päähäni pyörimään ja jota alan automaattisesti
kääntää viittomakielelle. Joskus viiton myös seuraajieni pyytämiä kappaleita.
Muun muassa Ellinooralta on tullut viitottua useampikin kappale. Cheekin
tuotanto houkuttelee, mutta räppi on niin käsittämättömän nopeaa, että sen
viittominen on jäänyt vähän vähemmälle, vaikka sitäkin löytyy!

Harjoitteletko paljon ennen videon nauhoittamista ja sen Instagramiin laittamista?

– Yleensä valitsemani biisi soi minulla taustalla muutaman
päivän, jotta opin sen ulkoa. Etsin myöskin sanat netistä, jotta kaikki tulee
varmasti oikein. Ja koska video vaatii yhtenäisen suorituksen, niin harvoin se
ihan ensimmäisellä kuvaamisella menee putkeen. Hehe!

Minkälaista palautetta olet saanut? Keneltä sitä tulee? Mitä se sinulle merkitsee?

– Palautetta on aina mukava saada. Tämä on minulle
harrastus, asia, jonka tekemisestä nautin, mutta on aina mukava kuulla
muidenkin pitävän aikaansaannoksistani. On ollut myös kiva kuulla, että
opettajat ovat näyttäneet videoitani kouluissa ja muun muassa puheterapeutti on
näyttänyt niitä lapsille. Videoillani on merkitystä muille ja se tuntuu
tietysti hyvältä. Viittomakieli tulee tutuksi myös heille, jotka eivät sitä ole
koskaan käyttäneet ja olen yksi esimerkki siitä, mihin viittomakielellä pystyy.

Olet viittomakielen ohjaaja? Työskenteletkö siis tässä ammatissa? Minkälaista se on?

– Olen vuonna 2005 opintonsa aloittanut viittomakielen
ohjaaja ja valmistuin 2008. Olen 10 vuoden aikana työskennellyt
yksityishenkilöllä kotona avustajana/hoitajana, ollut C.O. Malmin koululla pari
vuotta koulunkäyntiavustajana ja lisäksi useammassakin päiväkodissa niin
ryhmä-, kuin henkilökohtaisenakin avustajana. Joskus työhöni on kuulunut
viittomakielen käyttöä, joskus ei. Työ on siis vaihtelevaa, ja olen itse
keskittynyt eri ikäisten lasten kanssa työskentelyyn.

Mistä on syntynyt intohimo viittomakieleen? Mitä viittomakieli sinulle merkitsee?

– Päädyin opiskelemaan viittomakieltä melkeinpä vahingossa.
Äitini näki lehdessä ilmoituksen, jossa ilmoitettiin lisähausta
viittomakielisen ohjauksen perustutkintoon. Minun piti alun perin mennä
lukioon, mutta päätin hakea Turun kristilliselle opistolle. Hakutilaisuus kesti
kokonaisen päivän, ja jo seuraavana päivänä sain ilmoituksen kouluun pääsystä.

– Viittomakieli oli alusta asti minulle helppo kieli oppia.
En ole koskaan erityisemmin loistanut englannissa tai ruotsissa, mutta
viittomakieli on ihan oma juttunsa. Se on visuaalinen kieli ja siinä on
mielestäni helposti ymmärrettävä logiikka!

– Tutustuin opintojeni aikana rohkeasti viittomakielisiin
nuoriin ja kiitän heitä suuresti! He ottivat meidät vasta viittomakieltä
opettelevat ennakkoluulottomasti joukkoonsa ja vaikuttivat paljon ainakin omaan
osaamiseeni. Toki koulutuksen osaltakin viittomakielen opetus oli laaja-alaista
ja sen lisäksi meillä oli kursseja erilaisista kommunikaatiomenetelmistä. Yksi
opettajistani totesi minun olleen edellisessä elämässäni varmasti kuurosokea,
koska taktiiliviittominen sujui minulta niin hyvin.

– Viittomakieli merkitsee minulle paljon muutakin kuin yhtä kieltä. Se on tuonut elämääni ihania ihmisiä, uuden kulttuurin ja uuden tavan ilmaista itseäni. Olen ylpeä viittomakielen osaamisestani. Jokaisen tulisi olla!

Ida Hellsten ja kissa

Kirjoitat myös blogia? Kerro siitä. Mistä tykkäät kirjoittaa? Kenelle kirjoitat?

– Olen kirjoittanut blogeja jo yli kuusi vuotta. Nykyistä Näissä neliöissä- blogiani olen kirjoittanut parisen vuotta ja vuoden verran se on ollut oman nimensä alla, poissa suuresta blogiyhteisöstä. Blogissa kirjoitan kaikesta maan ja taivaan välillä. Perhe-elämästä, yhteiskunnan asioista, höpsötyksistä. Olen ollut avoin myös omasta ahdistuneisuushäiriöstäni ja saanut siitä paljon kiitosta. Se on aihe, josta saan eniten yhteydenottoja ja olen neuvonut muita, sekä ollut vertaistukena.

Kerrot blogissasi, että perheeseenne kuuluu lisäksesi mies, kaksi lasta ja kissa. Mitä voit kertoa lukijoillemme perheestänne?

– Olemme mieheni kanssa olleet pian yhdessä 10 vuotta ja
siitä naimisissa 8 vuotta. Meillä on 4- ja 7-vuotiaat tytöt, sekä 10 vuotta
täyttävä maatiaiskissa. Olen hyvin perhekeskeinen ihminen, ja minulla perhe
menee aina kaiken muun edelle. Asumme tällä hetkellä maaseudulla, Turun
lähellä.

– Lapsemme osaavat viittomia ja ovat innokkaita oppimaan. He kyselevät sanoille viittomia ja minä sitten näytän aina pyydetyn viittoman. Esikoisemme oppi aikoinaan maito-viittoman ennen kuin oppi puhumaan. Välillä harmittelen sitä, etten lastemme vauva-aikoina ottanut enempää viittomia käyttöön.

*

Tämä juttu on ilmestynyt ensimmäisen kerran KLVL ry:n julkaisemassa Nappi-lehdessä keväällä 2019.

https://www.instagram.com/ida_viittoo/

https://naissanelioissa.wordpress.com/

Syyskuun uutiskirje on ilmestynyt

Lue uutiskirje

Syyskuun uutiskirjeestä löytyy KLVL:n uusin julkaisu: vinkkivihko vanhemmille. Muissa uutisissa mm. kansalaisaloite vammaisasiavaltuutetun viran perustamisesta suomeen sekä kysely kuulovammaisen lapsen varhaiskasvatuksen alkamisesta.

Lue uutiskirje.

Etkö ole vielä tilaaja? Ei hätää, tilaa täältä kuukausittain ilmestyvä uutiskirjeemme ja pysyt mukana järjestömme ajankohtaisista asioista ja tulevista tapahtumista.

Deafmetal koristelee kuulokojeet

Teksti Jukka Vuorio

Kuvat Elina Penninkangas

Tuotekuvat Jenni Ahtiainen

Jenni Ahtiaisen suunnittelemaa Deafmetal-kuulokojemallistoa.

Kaikki sai alkunsa yhdestä nopeasti someen heitetystä kuvasta.

Porista kotoisin oleva, nykyään Hämeenlinnassa asuva Jenni Ahtiainen oli vain vähän aiemmin saanut ensimmäiset kuulokojeensa, joita suunnittelijana ja yrittäjänä työskentelevä nainen päätti hieman tuunata.

– Sain maanantaina kuulokojeet ja lauantaina tein niihin
ensimmäiset korut. Heitin kuvaan Facebookiin juuri ennen saunaa, enkä ajatellut
siitä seuraavan mitään erikoista. En yrittänyt myydä tai markkinoida mitään,
lähinnä halusin kertoa asiakkaille ja tutuille, että minulla on nyt kojeet. Ja
että halusin tehdä niistä enemmän itseni näköiset.

Kuvaan tuli kaikkiaan 220 000 tykkäystä tai jakoa.

Somehuomio tarkoitti, että lyhyessä ajassa Ahtiainen sai
runsaasti yhteydenottoja.

Kyselyjä ja kommentteja tuli etenkin kuulovammaisilta. Ensimmäinen
toimittaja laittoi viestiä jo samana iltana.

– Yksi tyttö laittoi minulle viestiä, kun oli kävelemässä
kuulopolilta ensimmäistä kertaa kuulokojeiden kanssa. Hän kirjoitti minulle,
että tuntuu kuin kaikki tuijottaisivat, ja haluan että tehdään näille
laitteille jotain.

– Toinen tyttö kirjoitti minulle, että hänkin haluaisi ajaa
tukan sivuilta pois, mutta häpeää jotenkin kuulokojeitaan. Vastasin hänelle,
että tule tänne niin teen sinulle korut ja ajan samaan hintaan tukankin.
Tehdään sinusta sinun itsesi näköinen. Niin tehtiin ja sovittiin tapaaminen.

Deafmetaliksi nimetty kuulokojemallisto oli syntynyt.

Vaate- ja korusuunnittelijana työskentelevä Ahtiainen on vaatettanut useita linnanjuhlien vieraita sekä lisäksi monia kotimaisia ja ulkomaisia rocktähtiä. Mustanpuhuvaa ja nahkansävyttämää tyyliä hän suosii myös omassa pukeutumisessaan.

Deafmetalin myötä hänellä on yhtäkkiä aivan uusi ja
kansainvälinen asiakaskunta.

– Se on ammatillisesti mahtavaa ja suunnittelijana koen
tekeväni nyt merkityksellisempää työtä kuin koskaan. Tietenkin se tuntuu
hyvältä.

Vaikka Ahtiainen on koulutukseltaan suunnittelija, hän sanoo
olevansa sielultaan enemmän ”porilainen hitsari” ja käsityöläinen.
Muotimaailman kekkereihin Ahtiainen kertoo olevansa kyllästynyt, ja että
kuulokojekorut ovat huomattavasti enemmän häntä omaa itseään.

– Olen touhunnut reilut kymmenen vuotta muotimaailman mukana. Se maailma on niin täynnä pinnallisuutta, jolla ei ole mitään tekemistä oikean elämän kanssa. Ei mitään. Siksi tämä on niin paljon merkityksellisempää.

Jenni Ahtiainen

Eräs yhteydenottajista oli Kuuloliitto, jonka kanssa syntyi nopeasti Mitä?-kampanja.

Kampanjassa haastetaan kaikki osallistumaan sosiaalisessa mediassa ja jakamaan oma kuva tai video, jossa kuulon merkitys korostuu. Ahtiaisen kautta mukaan kampanjaan lähtivät myös muusikot Michael Monroe, Tomi Joutsen (Amorphis) ja Esa Kuloniemi (Honey B & the T-Bones).

Kampanja korostaa, miten tärkeää on välttää liiallista
melualtistusta ja hakeutua kuulontutkimuksiin riittävän ajoissa. Kampanjan
tarkoituksena on myös vähentää ennakkoluuloja kuulokojeita ja kuulovammaa
kohtaan.

Deafmetal lähti käyntiin niin yllättäen, että Ahtiainen
kärsii nyt kroonisesta aikapulasta. Kalenteria on täytynyt suunnitella
uudelleen ja työtehtäviä priorisoida, sillä menestyksestään huolimatta
Deafmetal ei ole Ahtiaisen ainoa työ. Viime aikoina hän on muun muassa
suunnitellut valaisimia.

– Tekisi mieli suunnitella lisää kuulokojemalleja, mutta
heti kun teet yhden uuden, siitä tulee taas uusia tilauksia. Ja pitäisi saada
ensin vanhatkin tilaukset valmiiksi.

Marraskuussa 2018 Deafmetal palkittiin Suomen Kädentaidot
–messujen vuoden uutuustuotteena.

Käsityöläiset voivat valloittaa uusia alueita ja tämä tuotemallisto on siitä erinomainen esimerkki. Mallistossa on hyvin todistettu se, että kuulokoje voi olla myös koru, ja tuote on kohderyhmälle hyvin mietitty. Tuote voi myös madaltaa kynnystä hankkia kuulokoje ja ottaa se ylpeästi käyttöön, kuvaa raadin edustaja, valitsijaraati kuvasi perusteluissaan.

Huonoon kuuloon Ahtiainen on tottunut jo hyvin nuoresta saakka.

– Minulla on lapsesta saakka ollut toisessa korvassa huono
kuulo. Oikeassa korvassani kuuloluu ei ole kunnolla kehittynyt. Ongelmat
alkoivat oikeastaan vasta vuonna 2014 tai 2015, kun toinen korvani puhkesi
keskellä yötä aivastaessani.

Puhjennut korva vuosi verta, mikä tietysti herätti
epäilykset siitä, olisiko kyseessä joku vakavampikin asia.

– Olin jo menossa leikkaukseen, jossa tärykalvo piti
rakentaa uusiksi. Sitten viimeisessä tsekkauksessa näkyikin, että korva
voisikin parantua itsekseen, vaikka oli reikäinen.

Ahtiainen jäi odottamaan paranemista, jota ei koskaan
tapahtunut. Samalla toisenkin korvan kuulo huononi.

– Sitten kuuloni meni sellaiseksi, että pienessäkin hälyssä
oli vaikea saada toisen puheesta selvää, etenkin jos ei nähnyt puhujan suuta.
Tuntui jo nololta mennä aina ihmisten eteen kysymään, että mitä sinä sanoit.

– Olen aina ollut sosiaalinen ihminen, joka mielellään ottaa
osaa keskusteluihin ja argumentoi. Mutta se ei enää ollutkaan mahdollista, kun
en saanut toisten puheesta selvää. Harmitti ajautua ulkopuoliseksi.

Kun lääkäri keväällä 2018 sanoi Ahtiaiselle tämän
tarvitsevan kuulokojeet, se ei enää tullut yllätyksenä.

– Isoäidilläni on huono kuulo ja äidilläni on kuulokoje, ja
tiesin korvieni ongelmista. Mutta silti kun joku lääkäri sanoo sen sinulle
asian jonka tavallaan jo tiedät, niin silloin se asia vasta konkretisoituu. Jouduin
käymään omassa päässäni läpi sen asian, että elämäni tulee olemaan riippuvainen
apuvälineistä.

Aluksi Ahtiainen ei edes ajatellut kuulokojeiden koristelua.

– Se tuli aivan hetken mielijohteesta. En missään nimessä ajatellut, että nytpä rupean suunnittelemaan tämmöistä mallistoa.

Sosiaalinen media on Ahtiaiselle luonnollisin tapa ja paikka kertoa tarinoita tuotteidensa synnystä sekä markkinoida tuotteitaan.

– Facebook, Instagram ja Youtube, siinä ne ovat. Olisihan
niitä muitakin kanavia, mutta nuo riittävät ainakin nyt minulle. Perinteinen
sanomalehti-ilmoittelu ei ole minua tai tuotteitani varten.

Kun Ahtiainen kertoi Facebookissa saavansa kuulokojeet,
yllättävän moni tuttava kysyi häneltä neuvoja, että minne voisi mennä
tutkituttamaan oman kuulonsa.

– Selvisi, että monella tuttavalla oli jotain ongelmia
kuulonsa kanssa. Nämä ovat vain sellaisia asioita, jotka yleensä eivät
kuulevien parissa tule puheeksi, vaan niistä puhutaan ehkä vain omien
perheenjäsenten kanssa.

Nyt Ahtiainen haluaakin tehdä tunnetuksi ajatusta siitä,
ettei kuulokoje ole sen kummallisempi apuväline kuin vaikkapa silmälasit.
Kuulosta voi ja kannattaa puhua avoimesti kaikkien kanssa.

Ahtiainen järjestää aikuisille ja lapsille Deafmetal-kuulokojekorupajoja. Niissä suunnitellaan ja tehdään omiin kuulokojeisiin sopivat korut yhdessä toisten kuulokojeita käyttävien kanssa. Pajoissa tapaa uusia ihmisiä, saa jakaa omia ideoitaan ja voi inspiroitua muiden tekemistä malleista. Tavoite on kertoa myös, miten omia kuulolaitteitaan voi tuunata itsenäisesti. Ahtiainen lupaa tarvittaessa järjestää pajoja yhteistyössä kiinnostuneiden järjestöjen ja paikallisyhdistysten kanssa.

Katso lisää Jenni Ahtiaisen Deafmetal-kuulokojemallistosta tästä linkistä.

Tämä juttu on ensimmäisen kerran julkaistu KLVL ry:n julkaisemassa Nappi-lehdessä 1/2019.