Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila: Jokainen lapsi on ensisijaisesti lapsi, ei erityisryhmän edustaja

(Tämä teksti on ensimmäisen kerran julkaistu Nappi-lehden 2/2018 pääkirjoituksena)

 

Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila. Kuva: Valokuvaamo Lehtinen

Lapsi on aina lapsi

Teksti Tuomas Kurttila, lapsiasiavaltuutettu

 

Kun tapaan lapsia, en tapaa vammaisia, maahanmuuttaja, koululaisia, päiväkotilaisia – tapaan alleviivatusti lapsia.

Tämän ymmärtäminen on tärkeää, jotta tulemme aikuisina ajatelleeksi, että jokaisella lapsella on samat perustarpeet riippumatta mistään muusta hänen yksilöön liittyvästä piirteestä tai tekijästä. Muutoin me aikuiset antaudumme olettamiin: tämä lapsi on tuollainen, koska hän on tällainen. Teemme helposti omia päätelmiämme ihmisen tuntemisen sijaan.

Samaan aikaan annan arvoa tutkimukselle, joka nostaa erityiskysymyksiä tarkasteluun. Suomessa joka toinen vuosi tehtävä Kouluterveyskysely selvittää toimintarajoitteistenkin lasten ja nuorten hyvinvointia. Kouluterveyskyselyssä toimintarajoitteet liittyvät seuraaviin: näkeminen, kuuleminen ja liikkuminen sekä kognitiiviset tiedonkäsittelyyn liittyvät toiminnot (muistaminen, oppiminen ja keskittyminen). Vuoden 2017 Kouluterveyskyselyn aineistossa 8. ja 9. luokan oppilaista vaikeuksia kuulla on 1,5 prosentilla oppilaista.

Toimintarajoitteisilla lapsilla ja nuorilla on muita enemmän syrjinnän kokemuksia ja tyytyväisyys omaan elämään on heikompaa kuin muilla nuorilla. Toimintarajoitteisista 8. ja 9. luokan oppilaista ja toisen asteen 1. ja 2. vuoden opiskelijoista elämäänsä tyytyväisiä oli noin puolet, kun muista nuorista tämä luku oli noin 80 prosenttia. Ero tyttöjen ja poikien välillä on voimakas tyttöjen heikomman hyvinvoinnin kokemuksen puolelle sekä toimintarajoitteisissa että kaikissa vastaajissa.

Toimintarajoitteiset lapset ja nuoret kokevat muita huomattavasti useammin syrjivää kiusaamista – todennäköisyys on lähes kolminkertainen. Kolmannes toimintarajoitteisista pojista (32 %) ja tytöistä (34 %) oli kohdannut syrjivää kiusaamista, muiden osalta pojista 15 ja tytöistä 17 prosenttia. ´

Lapsiasiavaltuutettuna joudun toteamaan, että olemme alkutaipaleella, jotta lasten ja nuorten kokemukset otetaan tosissaan. Tämä vaatii uutta ajattelua niin kodeilta, varhaiskasvatukselta ja perusopetukselta, toiseen asteen koulutukselta kuin lapsilta ja nuorilta itseltäänkin. Toivon, että lasten ja nuorten kanssa käydään aina läpi osana yhteisöllistä oppilas- ja opiskelijahuoltoa Kouluterveyskyselyn tuloksia. Meidän on ymmärrettävä syvällisemmin lasten ja nuorten aina yksilöllisiä kokemuksia, joissa on yleisempiäkin piirteitä ja ilmiöitä.

Lapsi on aina lapsi. Lapsella on oikeus kieleen ja kulttuuriin. Siksi toimintarajoitteisten lasten ja nuorten kokemuksia on kunnioitettava. Annettava niille tilaa ja arvoa, toimittava kielteisten kokemusten ja ilmiöiden poistamiseksi. Yhä enemmän yhteiskunnan on puolustettava lapsen monikielisyyttäkin – esimerkiksi viittomakieli ja sisäkorvaistute eivät saisi olla toisiaan pois sulkevia.

Yksi huomio vielä keskusteluista lasten ja nuorten kanssa. He tarvitsevat puolustajia, puolesta puhujia. Tämä vaatii herkkyyttä, sillä ylipuhujia he eivät tarvitse. Erityislasten sisarusten kuulemisessa viime vuonna nämä lapset kertoivat tilanteista, joissa vanhemmat puolustivat monissa tilanteissa vammaista sisarusta. Pyrkimys oli hyvä. Lapsista tilanne näytti kuitenkin siltä, että me vanhemmat saatoimme vain korostaa tiettyä erityisyyttä. Pidetään mielessä.

Lapsella on oikeus olla lapsi, ei tietyn erityisryhmän edustaja.

 

Lähde: Kanste, Outi; Sainio, Päivi; Halme, Nina; Nurmi-Koikkalainen, Päivi (2017): Toimintarajoitteisten nuorten hyvinvointi ja avun saaminen – Toteutuuko yhdenvertaisuus? Kouluterveyskyselyn tuloksia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2017.

 

Teksti Irja Seilola, KLVL ry:n puheenjohtaja

(Pääkirjoitus on julkaistu Napin numerossa 1/2016)

 

Terveiset KLVL ry:n hallituksen kokouksesta ja strategiapäivästä. Helmikuisena viikonloppuna kokoonnuimme järjestäytymään työryhmiin ja pohtimaan liiton toimintastrategiaa.

Saimme jälleen kokoon erinomaiset työryhmät, jotka tulevan vuoden aikana tulevat ideoimaan, kehittämään ja pohtimaan KLVL ry:n edunvalvontaa, vertaistyötä ja viestintää. Työryhmissä on hallituksen jäsenien lisäksi jäsenyhdistyksiemme jäseniä, jotta työhön saadaan mahdollisimman laaja näkökulma. Viikonlopun aikana huomasimmekin monta kertaa olevamme tämän Napin aiheen äärellä, kuulovammaisen lapsen perhe ja lähipiiri. Huomasimme, kuinka moninaisia ne voivat olla.

Miettiessäni tätä perheeni ja lapsieni kautta, täytyy tunnustaa, että meillä lähipiiriä on välillä ollut puheterapeutti, joka on tullut kotiin tekemään puheterapiaa. Se on ollut arjessa paras ratkaisu. Lähipiiriin voidaan laskea myös koulunkäyntiavustaja, joka on tullut hoitaman vapaa-ajallaan perheen sisaruksia.

Samoin päiväkodin työntekijä ja opettaja, joka on myöskin ollut osana tiivistä arkea joustoineen ja apuineen, keskusteluineen. Suuri ilo on ollut saada nämä ihmiset ympärillemme ja osaksi lapsen arkea. Näiden ihmisten nähdessämme vielä monien vuosien jälkeenkin jatkamme jutustelua kuin olisimme vasta eilen kohdanneet. Viimeisin tällainen kohtaaminen oli Educa-messuilla, jossa tapasin nyt jo 14-vuotiaan poikamme päiväkotihoitajan. Oli ilo ja onni viedä häneltä terveisiä kotiimme.

Toivonkin tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa, että pystymme vaikuttamaan teidän perheiden arkeen voimaannuttavasti ja tuomaan sopivasti tietoa, vinkkejä ja tukea arjen pieniin käännekohtiin.

Tänä vuonna toimintasuunnitelmassa on toivottuja päiväkursseja viikonloppukurssien lisäksi unohtamatta kesäpäiviä. Ne ovat kohtaamisen ja tiedonjakamisen ja –vaihtamisen hetkiä.

Lisäksi toivon, että tuomme näkyviin yhteiskunnan eri tahoille viestiä kuulovammaisten lasten ja heidän perheidensä arjen haasteista. Keskustellaan avoimesti ratkaisuista ja jaetaan tietoa, niin, että mahdollisimman moni saisi niitä pieniä vinkkejä arjen helpottamiseksi.

Pienet vinkit ja keskustelut vertaisten sekä lähipiirin kanssa antavat kaikki pienen hippusen timanttiin, lapseen joka kasvaa meidän joukossa arvokkaaksi yksilöksi. Kaiken keskiössä on kuulovammaisen lapsen elämä – vita.

 

Vertaisuus

Ilo

Tasa-arvoisuus

Avoimuus