Ida viittoo hittibiisit Instagramissa

Hakemalla Instagramista kuvia ja videoita aihetunnisteella #viittomakieli moni meistä on nopeasti törmännyt Ida Hellstenin videoihin, joissa hän viittoo suomalaisia musiikkikappaleita suomalaiselle viittomakielelle.

Nappi-lehti otti yhteyttä Idaan, ja pyysi Instassa tunnetuksi tullutta ahkeraa viittojaa haastatteluun. Selvisi muun muassa, että Ida on perheenäiti, viittomakielen ohjaaja ja innokas bloggaaja.

Instagramissa on useita viittomiasi lauluja. Miten idea tähän syntyi?

– Meillä kuului aikoinaan opintoihin kurssi, jossa meidän piti kääntää valitsemamme laulu viittomakielelle ja se sitten nauhoitettiin. Innostuimme ystäväni kanssa tästä niin, että myöhemmin esiinnyimme lauluja viittoen koulun juhlissa, ja kerran meidät kutsuttiin myös viittomakielisten kokoukseen. Äitini yritti saada meitä osallistumaan myös Talent –kilpailuun, mutta olen niin kova jännittämään, että se jäi tekemättä.

– Laulujen julkinen viittominen oli monta vuotta tauolla, kunnes Haloo Helsingiltä tuli Hulluuden Highway-kappale. Huomasin viittovani sitä yksikseni ja lopulta päätin kuvata sen yksityiselle insta-sivulleni. Ystäväni innostuivat videosta niin, että päätin kuvata lisää ja lopulta minun oli perustettava julkinen tili videoilleni.

Miten valitset viittomasi laulut? Ovatko jotkut tietyt esiintyjät sinulle erityisen tärkeitä?

– Tykkään kotimaisista artisteista. Monesti viitotuksi päätyy laulu, joka on jäänyt päähäni pyörimään ja jota alan automaattisesti kääntää viittomakielelle. Joskus viiton myös seuraajieni pyytämiä kappaleita. Muun muassa Ellinooralta on tullut viitottua useampikin kappale. Cheekin tuotanto houkuttelee, mutta räppi on niin käsittämättömän nopeaa, että sen viittominen on jäänyt vähän vähemmälle, vaikka sitäkin löytyy!

Harjoitteletko paljon ennen videon nauhoittamista ja sen Instagramiin laittamista?

– Yleensä valitsemani biisi soi minulla taustalla muutaman päivän, jotta opin sen ulkoa. Etsin myöskin sanat netistä, jotta kaikki tulee varmasti oikein. Ja koska video vaatii yhtenäisen suorituksen, niin harvoin se ihan ensimmäisellä kuvaamisella menee putkeen. Hehe!

Minkälaista palautetta olet saanut? Keneltä sitä tulee? Mitä se sinulle merkitsee?

– Palautetta on aina mukava saada. Tämä on minulle harrastus, asia, jonka tekemisestä nautin, mutta on aina mukava kuulla muidenkin pitävän aikaansaannoksistani. On ollut myös kiva kuulla, että opettajat ovat näyttäneet videoitani kouluissa ja muun muassa puheterapeutti on näyttänyt niitä lapsille. Videoillani on merkitystä muille ja se tuntuu tietysti hyvältä. Viittomakieli tulee tutuksi myös heille, jotka eivät sitä ole koskaan käyttäneet ja olen yksi esimerkki siitä, mihin viittomakielellä pystyy.

Olet viittomakielen ohjaaja? Työskenteletkö siis tässä ammatissa? Minkälaista se on?

– Olen vuonna 2005 opintonsa aloittanut viittomakielen ohjaaja ja valmistuin 2008. Olen 10 vuoden aikana työskennellyt yksityishenkilöllä kotona avustajana/hoitajana, ollut C.O. Malmin koululla pari vuotta koulunkäyntiavustajana ja lisäksi useammassakin päiväkodissa niin ryhmä-, kuin henkilökohtaisenakin avustajana. Joskus työhöni on kuulunut viittomakielen käyttöä, joskus ei. Työ on siis vaihtelevaa, ja olen itse keskittynyt eri ikäisten lasten kanssa työskentelyyn.

Mistä on syntynyt intohimo viittomakieleen? Mitä viittomakieli sinulle merkitsee?

– Päädyin opiskelemaan viittomakieltä melkeinpä vahingossa. Äitini näki lehdessä ilmoituksen, jossa ilmoitettiin lisähausta viittomakielisen ohjauksen perustutkintoon. Minun piti alun perin mennä lukioon, mutta päätin hakea Turun kristilliselle opistolle. Hakutilaisuus kesti kokonaisen päivän, ja jo seuraavana päivänä sain ilmoituksen kouluun pääsystä.

– Viittomakieli oli alusta asti minulle helppo kieli oppia. En ole koskaan erityisemmin loistanut englannissa tai ruotsissa, mutta viittomakieli on ihan oma juttunsa. Se on visuaalinen kieli ja siinä on mielestäni helposti ymmärrettävä logiikka!

– Tutustuin opintojeni aikana rohkeasti viittomakielisiin nuoriin ja kiitän heitä suuresti! He ottivat meidät vasta viittomakieltä opettelevat ennakkoluulottomasti joukkoonsa ja vaikuttivat paljon ainakin omaan osaamiseeni. Toki koulutuksen osaltakin viittomakielen opetus oli laaja-alaista ja sen lisäksi meillä oli kursseja erilaisista kommunikaatiomenetelmistä. Yksi opettajistani totesi minun olleen edellisessä elämässäni varmasti kuurosokea, koska taktiiliviittominen sujui minulta niin hyvin.

– Viittomakieli merkitsee minulle paljon muutakin kuin yhtä kieltä. Se on tuonut elämääni ihania ihmisiä, uuden kulttuurin ja uuden tavan ilmaista itseäni. Olen ylpeä viittomakielen osaamisestani. Jokaisen tulisi olla!


Ida Hellsten ja kissa

Kirjoitat myös blogia? Kerro siitä. Mistä tykkäät kirjoittaa? Kenelle kirjoitat?

– Olen kirjoittanut blogeja jo yli kuusi vuotta. Nykyistä Näissä neliöissä- blogiani olen kirjoittanut parisen vuotta ja vuoden verran se on ollut oman nimensä alla, poissa suuresta blogiyhteisöstä. Blogissa kirjoitan kaikesta maan ja taivaan välillä. Perhe-elämästä, yhteiskunnan asioista, höpsötyksistä. Olen ollut avoin myös omasta ahdistuneisuushäiriöstäni ja saanut siitä paljon kiitosta. Se on aihe, josta saan eniten yhteydenottoja ja olen neuvonut muita, sekä ollut vertaistukena.

Kerrot blogissasi, että perheeseenne kuuluu lisäksesi mies, kaksi lasta ja kissa. Mitä voit kertoa lukijoillemme perheestänne?

– Olemme mieheni kanssa olleet pian yhdessä 10 vuotta ja siitä naimisissa 8 vuotta. Meillä on 4- ja 7-vuotiaat tytöt, sekä 10 vuotta täyttävä maatiaiskissa. Olen hyvin perhekeskeinen ihminen, ja minulla perhe menee aina kaiken muun edelle. Asumme tällä hetkellä maaseudulla, Turun lähellä.

– Lapsemme osaavat viittomia ja ovat innokkaita oppimaan. He kyselevät sanoille viittomia ja minä sitten näytän aina pyydetyn viittoman. Esikoisemme oppi aikoinaan maito-viittoman ennen kuin oppi puhumaan. Välillä harmittelen sitä, etten lastemme vauva-aikoina ottanut enempää viittomia käyttöön.

https://www.instagram.com/ida_viittoo/
https://naissanelioissa.wordpress.com/



Teksti Jukka Vuorio | Kuvat Ida Hellsten. Tämä juttu on ilmestynyt ensimmäisen kerran KLVL ry:n julkaisemassa Nappi-lehdessä keväällä 2019.

Kaikki sai alkunsa yhdestä nopeasti someen heitetystä kuvasta.

Porista kotoisin oleva, nykyään Hämeenlinnassa asuva Jenni Ahtiainen oli vain vähän aiemmin saanut ensimmäiset kuulokojeensa, joita suunnittelijana ja yrittäjänä työskentelevä nainen päätti hieman tuunata.

– Sain maanantaina kuulokojeet ja lauantaina tein niihin ensimmäiset korut. Heitin kuvaan Facebookiin juuri ennen saunaa, enkä ajatellut siitä seuraavan mitään erikoista. En yrittänyt myydä tai markkinoida mitään, lähinnä halusin kertoa asiakkaille ja tutuille, että minulla on nyt kojeet. Ja että halusin tehdä niistä enemmän itseni näköiset.

Kuvaan tuli kaikkiaan 220 000 tykkäystä tai jakoa.

Somehuomio tarkoitti, että lyhyessä ajassa Ahtiainen sai runsaasti yhteydenottoja.

Kyselyjä ja kommentteja tuli etenkin kuulovammaisilta. Ensimmäinen toimittaja laittoi viestiä jo samana iltana.

– Yksi tyttö laittoi minulle viestiä, kun oli kävelemässä kuulopolilta ensimmäistä kertaa kuulokojeiden kanssa. Hän kirjoitti minulle, että tuntuu kuin kaikki tuijottaisivat, ja haluan että tehdään näille laitteille jotain.

– Toinen tyttö kirjoitti minulle, että hänkin haluaisi ajaa tukan sivuilta pois, mutta häpeää jotenkin kuulokojeitaan. Vastasin hänelle, että tule tänne niin teen sinulle korut ja ajan samaan hintaan tukankin. Tehdään sinusta sinun itsesi näköinen. Niin tehtiin ja sovittiin tapaaminen.

Deafmetaliksi nimetty kuulokojemallisto oli syntynyt.


Jenni Ahtiaisen suunnittelemaa Deafmetal-kuulokojemallistoa.

Vaate- ja korusuunnittelijana työskentelevä Ahtiainen on vaatettanut useita linnanjuhlien vieraita sekä lisäksi monia kotimaisia ja ulkomaisia rocktähtiä. Mustanpuhuvaa ja nahkansävyttämää tyyliä hän suosii myös omassa pukeutumisessaan.

Deafmetalin myötä hänellä on yhtäkkiä aivan uusi ja kansainvälinen asiakaskunta.

– Se on ammatillisesti mahtavaa ja suunnittelijana koen tekeväni nyt merkityksellisempää työtä kuin koskaan. Tietenkin se tuntuu hyvältä.

Vaikka Ahtiainen on koulutukseltaan suunnittelija, hän sanoo olevansa sielultaan enemmän ”porilainen hitsari” ja käsityöläinen. Muotimaailman kekkereihin Ahtiainen kertoo olevansa kyllästynyt, ja että kuulokojekorut ovat huomattavasti enemmän häntä omaa itseään.

– Olen touhunnut reilut kymmenen vuotta muotimaailman mukana. Se maailma on niin täynnä pinnallisuutta, jolla ei ole mitään tekemistä oikean elämän kanssa. Ei mitään. Siksi tämä on niin paljon merkityksellisempää.


Jenni Ahtiainen

Eräs yhteydenottajista oli Kuuloliitto, jonka kanssa syntyi nopeasti Mitä?-kampanja.

Kampanjassa haastetaan kaikki osallistumaan sosiaalisessa mediassa ja jakamaan oma kuva tai video, jossa kuulon merkitys korostuu. Ahtiaisen kautta mukaan kampanjaan lähtivät myös muusikot Michael Monroe, Tomi Joutsen (Amorphis) ja Esa Kuloniemi (Honey B & the T-Bones).

Kampanja korostaa, miten tärkeää on välttää liiallista melualtistusta ja hakeutua kuulontutkimuksiin riittävän ajoissa. Kampanjan tarkoituksena on myös vähentää ennakkoluuloja kuulokojeita ja kuulovammaa kohtaan.

Deafmetal lähti käyntiin niin yllättäen, että Ahtiainen kärsii nyt kroonisesta aikapulasta. Kalenteria on täytynyt suunnitella uudelleen ja työtehtäviä priorisoida, sillä menestyksestään huolimatta Deafmetal ei ole Ahtiaisen ainoa työ. Viime aikoina hän on muun muassa suunnitellut valaisimia.

– Tekisi mieli suunnitella lisää kuulokojemalleja, mutta heti kun teet yhden uuden, siitä tulee taas uusia tilauksia. Ja pitäisi saada ensin vanhatkin tilaukset valmiiksi.

Marraskuussa 2018 Deafmetal palkittiin Suomen Kädentaidot –messujen vuoden uutuustuotteena.

Käsityöläiset voivat valloittaa uusia alueita ja tämä tuotemallisto on siitä erinomainen esimerkki. Mallistossa on hyvin todistettu se, että kuulokoje voi olla myös koru, ja tuote on kohderyhmälle hyvin mietitty. Tuote voi myös madaltaa kynnystä hankkia kuulokoje ja ottaa se ylpeästi käyttöön, kuvaa raadin edustaja, valitsijaraati kuvasi perusteluissaan.



Huonoon kuuloon Ahtiainen on tottunut jo hyvin nuoresta saakka.

– Minulla on lapsesta saakka ollut toisessa korvassa huono kuulo. Oikeassa korvassani kuuloluu ei ole kunnolla kehittynyt. Ongelmat alkoivat oikeastaan vasta vuonna 2014 tai 2015, kun toinen korvani puhkesi keskellä yötä aivastaessani.

Puhjennut korva vuosi verta, mikä tietysti herätti epäilykset siitä, olisiko kyseessä joku vakavampikin asia.

– Olin jo menossa leikkaukseen, jossa tärykalvo piti rakentaa uusiksi. Sitten viimeisessä tsekkauksessa näkyikin, että korva voisikin parantua itsekseen, vaikka oli reikäinen.

Ahtiainen jäi odottamaan paranemista, jota ei koskaan tapahtunut. Samalla toisenkin korvan kuulo huononi.

– Sitten kuuloni meni sellaiseksi, että pienessäkin hälyssä oli vaikea saada toisen puheesta selvää, etenkin jos ei nähnyt puhujan suuta. Tuntui jo nololta mennä aina ihmisten eteen kysymään, että mitä sinä sanoit.

– Olen aina ollut sosiaalinen ihminen, joka mielellään ottaa osaa keskusteluihin ja argumentoi. Mutta se ei enää ollutkaan mahdollista, kun en saanut toisten puheesta selvää. Harmitti ajautua ulkopuoliseksi.

Kun lääkäri keväällä 2018 sanoi Ahtiaiselle tämän tarvitsevan kuulokojeet, se ei enää tullut yllätyksenä.

– Isoäidilläni on huono kuulo ja äidilläni on kuulokoje, ja tiesin korvieni ongelmista. Mutta silti kun joku lääkäri sanoo sen sinulle asian jonka tavallaan jo tiedät, niin silloin se asia vasta konkretisoituu. Jouduin käymään omassa päässäni läpi sen asian, että elämäni tulee olemaan riippuvainen apuvälineistä.

Aluksi Ahtiainen ei edes ajatellut kuulokojeiden koristelua.

– Se tuli aivan hetken mielijohteesta. En missään nimessä ajatellut, että nytpä rupean suunnittelemaan tämmöistä mallistoa.



Sosiaalinen media on Ahtiaiselle luonnollisin tapa ja paikka kertoa tarinoita tuotteidensa synnystä sekä markkinoida tuotteitaan.

– Facebook, Instagram ja Youtube, siinä ne ovat. Olisihan niitä muitakin kanavia, mutta nuo riittävät ainakin nyt minulle. Perinteinen sanomalehti-ilmoittelu ei ole minua tai tuotteitani varten.

Kun Ahtiainen kertoi Facebookissa saavansa kuulokojeet, yllättävän moni tuttava kysyi häneltä neuvoja, että minne voisi mennä tutkituttamaan oman kuulonsa.

– Selvisi, että monella tuttavalla oli jotain ongelmia kuulonsa kanssa. Nämä ovat vain sellaisia asioita, jotka yleensä eivät kuulevien parissa tule puheeksi, vaan niistä puhutaan ehkä vain omien perheenjäsenten kanssa.

Nyt Ahtiainen haluaakin tehdä tunnetuksi ajatusta siitä, ettei kuulokoje ole sen kummallisempi apuväline kuin vaikkapa silmälasit. Kuulosta voi ja kannattaa puhua avoimesti kaikkien kanssa.

Ahtiainen järjestää aikuisille ja lapsille Deafmetal-kuulokojekorupajoja. Niissä suunnitellaan ja tehdään omiin kuulokojeisiin sopivat korut yhdessä toisten kuulokojeita käyttävien kanssa. Pajoissa tapaa uusia ihmisiä, saa jakaa omia ideoitaan ja voi inspiroitua muiden tekemistä malleista. Tavoite on kertoa myös, miten omia kuulolaitteitaan voi tuunata itsenäisesti. Ahtiainen lupaa tarvittaessa järjestää pajoja yhteistyössä kiinnostuneiden järjestöjen ja paikallisyhdistysten kanssa.

Katso lisää Jenni Ahtiaisen Deafmetal-kuulokojemallistosta tästä linkistä.


Teksti Jukka Vuorio | Kuvat Elina Penninkangas | Tuotekuvat Jenni Ahtiainen. Tämä juttu on ensimmäisen kerran julkaistu KLVL ry:n julkaisemassa Nappi-lehdessä 1/2019.