Helsingin Sanomat uutisoi Orpon hallituksen suunnitelmista aikaistaa sosiaali- ja terveysjärjestöjen valtionavustusten leikkauksia 100 miljoonalla eurolla jo 2025 vuoden 2027 sijaan. Järjestöjen tuottamat palvelut vastaavat niihin tarpeisiin, joita yksityinen tai julkinen sektori eivät kykene tuottamaan. Järjestöjen toiminta vahvistaa ihmisten hyvinvointia, terveyttä ja elämänlaatua sekä lisää osallisuutta ja yhteenkuuluvuutta.
Järjestöt luovat edellytyksiä ihmisten omaehtoiselle toiminnalle sekä vahvistavat heidän omia voimavarojaan ja tukiverkostojaan. Järjestöt siis vastaavat suuresta osasta sitä käytännön työtä, jolla ehkäistään palvelutarpeen syntymistä. Järjestöjen avustusten leikkaaminen ei tuo pitkän aikavälin säästöjä, vaan kasvattaa sote-kustannuksia matalan kynnyksen tuen ja palvelujen heikentyessä.
Hallituksen suunnittelemat heikennykset ovat ristiriitaisia hallitusohjelman kanssa, jossa luvataan ehkäistä nuorten syrjäytymistä, edistää lapsimyönteistä politiikkaa kaikilla tasoilla sekä toteuttaa lapsi- ja perhevaikutusten arviointia päätöksenteossa. Samalla kun hallitus ensi viikon kehysriihessään hakee kolmen miljardin euron lisäsäästöjä hallituskaudelle, on lasten ja nuorten hyvinvoinnin pitkään jatkunut huono kehitys pakko ottaa päätöksenteossa vakavasti.
Järjestötoiminnan kohderyhminä ovat kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat henkilöt. Noin joka tuhannella vastasyntyneellä lapsella on kuntoutusta vaativa kuulovamma ja yli 90% kuulovammaisista lapsista syntyy kuuleville vanhemmille. Koska kuulovammadiagnoosi tulee vanhemmille usein yllätyksenä, sen hyväksyminen ja siihen tottuminen vaatii asian käsittelyä yhdessä toisten samassa tilanteessa olevien kanssa.
Kuulovammaisten Lasten Vanhempien Liiton toiminnassa on mukana noin 600 eri asteisesti kuulovammaisten lasten ja nuorten perhettä eri puolilla Suomea. Kuulovammainen lapsi ja nuori on lähes aina ainoa huonokuuloinen tai kuuro omassa lähiympäristössään. Liiton tarjoama tieto, tuki, vaikuttamistyö ja vertaistoiminta mahdollistavat perheille arjessa tarvittavan tuen, hyvinvoinnin tukemisen, ystävyyssuhteiden solmimisen ja kuulovammaisen lapsen ja nuoren itsetunnon sekä identiteetin vahvistumisen.
Jos lapset, nuoret ja perheet jätetään ilman apua ja tukea, seurauksena on pahimmillaan lasten ja nuorten syrjäytyminen, jonka korjaamisen hintalappu noin miljoona euroa per nuori. Onko Suomella tähän varaa?
Lisätietoja antaa toiminanjohtaja Sari Suokas, sari.suokas@klvl.fi, 050 561 3752