Ajankohtaista

Syysliittokokous 18.11.2018

Kutsu KLVL ry:n varsinaiseen syysliittokokoukseen sunnuntaina 18. marraskuuta 2018 klo 10:00 Siuntion kylpylässä osoitteessa Lepopirtintie, 52740 Siuntio. Liittokokouksessa käsitellään liiton sääntöjen 11 pykälässä mainitut asiat.

Lisätiedot ja ilmoittautuminen: https://www.klvl.fi/tapahtuma/syysperhepaivat/

Kallelse till HBFF rf:s ordinaire höstförbundsmöte Söndagen 18. November 2018 med början kl 10:00 på Siuntion kylpylä, adres Lepopirtintie, 52740 Siuntio. Vid förbundsmötet behandlas de ärenden som nämns i paragraf 11.

Mer information och registrering:: https://www.klvl.fi/tapahtuma/syysperhepaivat/

Pohjanmaan KLT tiedottaa pikkujoulutapahtumasta

Pohjanmaan Kuulovammaisten Lasten Tuki ry:n pikkujoulut

Yhdistyksen pikkujoulut 10.11. lauantaina klo 13 alkaen

Pohjan Purtava
Väinölänkatu 14, Seinäjoki

Tarjolla pitsaa ja makaroonilaatikkoa. Yhdistys maksaa ruuan. Ruokailun jälkeen siirrymme Joupin Päiväkodille Manttaalikatu 5, Seinäjoki juomaan kahvit ja tortut ja tietenkin arpomaan perinteiset arpajaiset! Mukanaan saa tuoda arpajaispalkintoja!

LÄMPIMÄSTI TERVETULOA!

Ilmoittautumiset viimeistään 27.10. mennessä henna.palomaki80@gmail.com

Muista ilmoittaa myös allergiat!

Satakunnan KLT tiedottaa tulevista tapahtumista

Hei jäsenperheet!!

Lähdethän mukaan iloiseen joukkoon ja retkelle Ähtärin eläinpuistoon ja pandoja katsomaan lauantaina 20.10.2018. Matkalle lähdemme klo 8.00 Porin vanhalta linja-autoasemalta. Kotiin lähdemme n. klo 17.00.

Yhdistys maksaa jäseniensä linja-auto matkat sekä kuulovammaisen lapsen yhdistelmälipun Ähtärin eläinpuistoon. Yhdistykseen kuulumaton maksaa linja-auto matkasta 10€. Jos pandat eivät kiinnosta, samalla kyydillä pääsee myös Tuurin kyläkaupalle. Molempiin kohteisiin ei voi mennä, vaan niistä pitää valita kumpaan haluaa. Jos haluaisit matkanvarrelta kyytiin, niin ilmoitathan ajoissa meille mistä olisit tulossa. Ähtärin hinnat löydät heidän nettisivuiltaan www.ahtarizoo.fi

Mukaan mahtuu 50 nopeinta osallistujaa. Sitovat ilmoittautumiset 6.10.2018 mennessä. Anne Kuusiluodolle anne.kuusiluoto@edupori.fi p. 050 5225633

Yhdistyksen pikkujoulut sunnuntaina 25.11.2018 klo 14.00

Villa Luoto, Verstaskatu 1, Pori (asuntomessualueella)

Jouluisia lauluja ja leikkejä, taikuritonttu esiintyy. Kesto n. 1-1,5h. Tarjolla pientä jouluista purtavaa.

Yhdistyksen kotisivut löytyvät osoitteesta www.satakunnanklt.yhdistysavain.fi ja Facebookista meidät löytää nimellä Satakunnan Kuulovammaisten Lasten Tuki, suljettu ryhmä, mutta liitetään teitä sitten mukaan.

Satakunnan Kuulovammaisten Lasten Tuki ry

Minna Teeri
sihteeri

Vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelu jatkuu normaalisti

Markkinaoikeus on kumonnut Kelan aiemmin tekemät hankintapäätökset vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelusta. Markkinaoikeuden päätös ei toistaiseksi vaikuta tulkkauspalvelun asiakkaisiin, eikä vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelun tuottamisessa tapahdu välittömiä muutoksia.

Kela korostaa, että markkinaoikeuden päätöksellä ei ole välittömiä vaikutuksia vammaisten henkilöiden tulkkauspalveluun. Asiakkaat tilaavat tulkit tavalliseen tapaan.

Markkinaoikeus on päätöksessään katsonut Kelan hoitaneen vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelun hankinnan kilpailutuksen moitteettomasti yhtä asiaa lukuun ottamatta. Markkinaoikeus ei ole pitänyt hyväksyttävänä sitä, että tarjottavien tulkkien laatupisteiden saamisen edellytys oli se, että tulkit piti nimetä jo tarjousta jätettäessä.

Kelan tilintarkastajat ovat myös arvioineet hankintaa. Tässä arvioinnissa hankinnasta ei ole löytynyt korjattavaa.

Kela perehtyy markkinaoikeuden päätökseen tarkemmin ja päättää sen jälkeen jatkotoimista. Asiasta tiedotetaan lisää myöhemmin.

Lisäksi Kelan ylin johto on tänään päättänyt, että käynnissä olevan kuntoutuksen kilpailutuksen prosessi selvitetään. Selvityksen jälkeen päätetään, toteutetaanko kuntoutuksen hankinnat käynnissä olevan kilpailutuksen pohjalta.

Lue lisää

Lisätiedot markkinaoikeuden päätöksestä:
Hankintapäällikkö Hannamaija Haiminen, Kela
etunimi.sukunimi(a)kela.fi
puh. 050 5544305

Kolumni: Viittomakieli on vahvojen tunteiden kieli

Jussi Kumpulainen tyttärensä kanssa.

Jussi Kumpulainen tyttärensä kanssa.

Teksti Jussi Kumpulainen

 

Ehdin kirjoittaa tätä tekstiä noin kaksi riviä, kun keittiöstä kuului pahaenteinen ääni. Muutaman sekunnin kuluttua kohta kaksivuotias tyttäreni juoksi keittiöstä hämmentynyt ilme kasvoillaan.

”Rikki”, hän huudahti.

Ja näytti samalla kyseisen sanan myös viittomakielellä.

Sillä hetkellä harmitusta aiheutti tieto siitä, että joutuisin kohta siivoamaan ja imuroimaan rikkoutuneen pikkulautasen sirpaleet keittiön lattialta. Mutta enimmäkseen olin iloinen.

Iloinen siitä, että lapseni oli käyttänyt juuri spontaanisti ja oma-aloitteisesti viittomakieltä.

Siitä on puolitoista vuotta, kun viimeksi kirjoitin samasta aiheesta: kuinka kasvattaa kuulevan perheen kuuleva lapsi niin, että hän oppisi viittomakielen. Tyttäreni oli tuolloin puolivuotias.

Viimeisen puolentoista vuoden aikana olen huomannut, että viittomakielen opettaminen on vaikeaa, jos sitä ei luonnostaan käytetä ympärillä. Välillä menee päiviä, ettei talossa käytetä yhtään viittomaa. Se harmittaa, sillä kaksi päivää on kaksivuotiaan mittakaavassa ikuisuus. Onneksi kerran opitut viittomat eivät heti unohdu.

Olen onnistunut tavoitteessani sikäli, että tyttäreni osaa varmasti kolminumeroisen määrän eri viittomia. Sanaston opettaminen ei ole vaikeaa, sen olen huomannut nopeasti. Lapsi yllättää kerta toisensa jälkeen kaivamalla jostain viikkojen takaa kerran hänelle näytetyn viittoman. Pienen ihmisen muisti on ihmeellinen.

Mutta se, että lapsi käyttäisi viittomakieltä oma-aloitteisesti, on harvinaista. Sen takia olinkin riemuissani, kun lapsi ilmoitti lautasen rikkoutumisesta myös viittomakielellä.

Ylipäätään olen huomannut, että lapsi viittoo spontaanisti silloin, kun pelissä on vahvoja tunteita: itkua, naurua tai uhmaikäisen tahtoa.

Hän käyttää viittomakieltä ikään kuin vahvistaakseen viestejään, jotka yleensä ovat vaatimuksia:

Kauppaan! Ulos! Nukkumaan! Syömään!

Tai sitten on tilanteita, joissa lautanen putoaa, ja lapsi hämmentyy eikä ensin saa sanaa suustaan. Viittomakielestä on tullut meillä vahvojen tunteiden kieli. Jos viesti ei muuten mene perille, otetaan toinen kieli tueksi.

Miksi tämä kaikki sitten on tärkeää?

Ensinnäkin toki siksi, että veljeni, siis lapseni setä on syntyperäinen kuuro. Ne ovat hienoja hetkiä, kun lapsi viittoo sedälleen sanan tai pari. Eihän siinä isoja viestejä välity, mutta merkitykseltään nekin viittomat ovat valtavia.

Yhteinen kieli on iso asia. Sen huomaa silloin, jos se puuttuu. En halua, että niin käy.

Ehkä kyse on myös lapsen tutustuttamisesta uuteen maailmaan ja kulttuuriin. Usein sanotaan, että se mitä ei tunneta, sitä pelätään. Tai vähintään vierastetaan. En halua, että niinkään käy.

Olkoon viittomakielen ensiaskeleiden opetteleminen ikään kuin kurkistusikkuna uuteen, viittomakieliseen kulttuuriin. Sitä paitsi kaksikielisyys itsessään on rikkaus.

Paljon puhutaan myös siitä, kuinka viittomakieli edesauttaa lapsen puheen oppimista. En tiedä, onko väitteellä perää. Mutta tämän yhden lapsen kokemuksella voin sanoa, että ei siitä haittaakaan ole ollut, että lapsi oppi jo hyvin varhaisessa vaiheessa ilmaisemaan itseään ymmärrettävästi.

 

Kirjoittaja on syntyperäisen kuuron kuuleva pikkuveli, joka yrittää opettaa kuulevalle lapselleen viittomakieltä.